Tärkeä yksityiskohta

Pitkään mielessä muhinut lastenhuoneen vaatekaapin vetimien vaihto saatiin vihdoin toteutettua! Niinkin pieni asia muodostui aikaavieväksi urakaksi, silla kaapin ovina ovat vanhat ikkunat, joiden pokat ovat paksua puuta. Näin ollen jo aikaa sitten hankkimani posliininupit eivät niin vain menneetkään paikalleen. Ruuvit olivat liian lyhyet ja aikamme rautakauppojaa kierreltyämme tulin siihen lopputulokseen, että pakko tilata vielä toiset posliinivetimet pitemmillä kiinnitinruuveilla ja vaihtaa ne noiden alkuperäisten tilalle. Lopputulos kuitenkin on palkitseva, vai mitä sanotte? :)

Huomista juhlapäivää varten on lahjat pakattu, kortit maalattu ja kukat hankittu. Nyt vielä odotan leipomisinspiraatiota…

Isänpäiväruusut odottavat jo huomista!

Niitä näitä askarteluja

Me ollaan neidin kanssa vietetty aamupäivä askarrellen. Ei ehditty edes puistoilemaan, kun maalaaminen oli niin hauskaa. Neiti ei olisi millään lopettanut, vaikka lopulta maalia oli niin ruokapöydässä, molempien vaatteissa kuin hiuksissakin. :D

Isänpäiväkorteista tuli vallan mainioita (toinen kortti papalle). Pikkuinen valitsi itse värit ja hoiti maalauksen, äidille jäi lähinnä damage control puoli. ;)

Oma projektini on vielä kesken. Antaa maalin kuivua ja katsotaan mitä näistä syntyy…

Marraskuisia mietteitä

Kaikkea pientä näpertelyä ja kodinlaittoa on meneillään, mutta valmista ei ole oikein missään suunnalla. Eniten aikaa on vienyt joulukortin harjoitusversioiden teko. Tänä jouluna korttiin tulee taaperon kuva ja itse kuva on vielä ottamatta. Tarkemmin miettien myös vaatteet kuvausta (ja joulujuhlia) varten on ostamatta. :D Korttia varten olen photoshopissa kokeillut erilaisia pohjia ja vasta harjoitteluasteella on tuon ohjelman rajattomat mahdollisuudet. :) 

Seuraa sekalaista marraskuun alkua kuvien muodossa…

Muistoja Nizzan aurinkoisista päivistä

Miten tämä pieni voi olla jo melkein 1,5 vuotias?

Secto

En ymmärrä miten tämä pitkään haaveilemani valaisin onnistui loistamaan poissaolollaan edellisessä postauksessa?! Oikeastaan haaveilin Seppo Kohon Octosta. Testailimme jos jonkinlaisilla virityksillä miehen kanssa, että miten se saataisiin tuohon tilaan. Kuinka usein siihen löisi päänsä pöydästä noustessa? Pitäisikö se sijoittaa niin alas, että emme näe toisiamme pöydän yli? Poljin jalkaa, halusin Octon. Mutta paikka ei anna oikeutta niin upealle isolle valaisimelle, joka vaatii tilaa ympärilleen. Pitkin hampain päädyimme Sectoon. Ja paketin auettua – se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Valaisin on kuin luotu pöytämme päälle (no, tuo pöytä toki joutaisi vaihtoon ja uusikin on jo mielessä…). 

Vaalean oliivin värisen raidan tarina seinässä on seuraava: pidimme (ja pidämme) valaisimesta niin paljon, että halusimme sen erottuvan seinän valkoisuudesta, kun astumme portaita alakertaan. Seinä siis korostaa valaisinta, eikä toisinpäin. :)

Keittiön verho vaihtui marraskuun kunniaksi Marimekon vihreästä Ananaksesta tähän valkoiseen.

Ja mies spraymaalasi vanhan korin valkoiseksi. Tämä menee pesukoneen päälle, kunhan ei haise maalilta enää. Tuli sen verran kiva, että menee varmasti toinen samanlainen myös maalaukseen… 

PS. Asensin Ikean Varmluftin viikonloppuna vanhemmilleni ja siinä vasta upea ja edullinen valaisin. ;) Jos itsellä olisi tarvetta valaisimelle, niin tämä tulisi meille ehdottomasti!

Varmluft