Jumissa

nur

nur-2

Tiedättekö sen tunteen, kun on kuvien puolesta postausaiheita vaikka kuinka, mutta tekstiä ei vain synny. Pakottamalla ei hyvää tule, sen varmasti jokainen tietää, mutta mitäs tehdä, kun bloggaamiseen on käytettävissä yleensä tietty aika päivästä ja jos silloin ei satukaan inspis tulemaan? Täällä painiskellaan tämän ongelman äärellä aina silloin tällöin, tänä syksynä ehkä aiempaa enemmän.

Ainahan tulee niitä kausia, kun tuntuu, että tauko tulee tarpeeseen, ei kiinnosta kuvata ja tekstiä ei synny. Siihen yleensä auttaa jo pienikin tauko blogista ja itse en ole edes yrittänyt pitää mitään tarkkaa bloggaustahtia yllä, vaikka takaraivossa kolkutteleekin sellainen sopiva joka toinen päivä aikataulu. Perhe sanelee sen, että välillä nyt vain tulee pitempia taukoja bloggaamiseen, kun yllättäviä tilanteita tulee eteen ja omaa aikaa ei löydykään (tai se vähäinen aika tulee käytettyä johonkin muuhun mukavaan). Nyt tilanne on kuitenkin siitä erilainen, että kuvia ja inspiraatiota kuvaamiseen kyllä löytyy, mutta tekstien kanssa tökkii.

Tiedän tällä reilun viiden vuoden blogitaustalla, että kaikki vaiheet ovat ohimeneviä ja kun päässä pyörii niin monta muutakin asiaa kuin rakas harrastus, niin välillä vain on annettava itselle vähän aikaa. Eiköhän se kirjoitusjumikin tule selätettyä, kun ei ota paineita. Samaa aihetta sivusi juuri myös Perhosenä Lennän -blogin Jenna, kannattaakin kurkata ihanan Jennan blogiin, mikäli se ei ole vielä ennestään tuttu.

Meillä pakkaillaan uimakassit ja suunnataan polskimaan.

Leppoisaa sunnuntaita! <3

allekirjoitus

Ps. Vielä ehtii osallistua upeaan lahjakorttiarvontaan Instagramin puolella täällä