En varsinaisesti nauti ruuanlaitosta, mutta syömisestä (useimmiten) kuitenkin. Meillä harrastetaan helppoja ja mahdollisimman nopeita arkiruokia, kuitenkin niin, että Saarioisten äitien tai muidenkaan (vieraiden) äitien ruokia harvemmin syödään. Minä olen päävastuussa ruuanlaitosta ja koitan sisällyttää arkeen ruokia, joita voi syödä pari peräkkäistä päivää tai ainakin pakastaa. Töissä syön eväitä, joten teen usein ruokaa sen verran isomman määrän, että sitä riittää myös seuraavalle päivälle töihin.
Onneksi olemme koko perhe melko kaikkiruokaisia, jos nyt ei joitain erikoisuuksia lasketa mukaan. Niinpä joka viikko syödään sopivasti kalaa, liharuokia ja pataruokia. Kasvisruokaa otan välillä evääksi ja silloin voin mennä sieltä mistä aita on matalin ja kääntyä eineshyllyn valikoimien puoleen. Tykkäämme pastaruuista, joita tulee myös tehtyä usein, juurikin helppouden ja nopean valmistuksen takia.
Viikonloppuisin tulee käytettyä ruuanlaittoon enemmän aikaa, kuten myös viime viikonloppuna. Kuvissa näkyvät siitakesienet olivat matkalla canelloneihin. Muistui myös mieleeni canelloneja täyttäessä, miksi ryhdyn tämän niin kovin herkullisen ruuan laittoon niin kovin harvoin. Täyttelin canelloneja luultavasti puoli tuntia nälkäisten perheenjäsenten odotellessa kieli pitkällä koska syödään… Usein toinen viikonloppuvapaista menee koko perheen lempiherkkujen; sushin tai pizzan parissa, silloin pääsen itsekin niin paljon helpommalla.
Meillä on aika kiva tasapaino ruuan suhteen, sillä minä hoidan tämän arkiruokapuolen, mutta pääsen puolestani kesällä paljon helpommalla grillikauden alkaessa. Ja meillä se alkaa aikaisin, sillä silloin mies ottaa päävastuun ruuanlaitosta. Kyllä vain, yksi lisäsyy odottaa kesän saapumista!
Kuka teillä kokkaa?
Mukavaa tiistaita toivotellen,
