Ajatuksissa

olohuone olohuone

Tällä kertaa oli vaikeuksia päästä alkuun tämän postauksen kanssa. Aina ei sanoja löydy ja oikeastaan aloitin postauksen kirjoittamisen jo aiemmin, mutta koska siitä ei tullut mitään, päätin koittaa nyt uudelleen. Jännää sikäli, että en kuulu niihin ihmisiin, jotka nauttivat viime hetken kiireestä ja saavat sitten puserrettua parhaita tuloksia, vaan itse olen enemmänkin ennakoivaa tyyppiä, joka koittaa tehdä kaikki mieluiten hiukan aiemmin kuin viime tipassa valmiiksi. Blogin kanssahan se nyt ei ole niin tarkkaa, mutta jokin sisäinen kello kuitenkin muistuttaa, että olen ”aamubloggaaja” ja postaukset julkaisen aina aamuisin. Mikäli jostain syystä en ehdi julkaisemaan postausta aamulla, niin jätän sen mieluummin seuraavaan aamuun kuin julkaisen muuna ajankohtana. Aika hassua, kun sitä tarkemmin miettii.

Syy postauksen aloittamisen vaikeuteen oli tämän viikon raskaus, nimenomaan siellä henkisellä puolella. Vaikka tapahtumat ajoittuivat alkuviikkoon ja postauksia on tässä välissä jo ollut, niin selkeästä aiheesta on helpompaa kirjoittaa kuin kotikuvia sisältävistä kuulumispostauksesta. Siinä nousi kynnys vastaan, sillä kuulumiset eivät tällä viikolla ole oikein miltään kantilta katsottuina hyviä. Menetys on aina menetys ja suru on suru, vaikka sitä kääntelisi miten päin. Lisäksi asian työstö on toki pitkään vielä auki omassa mielessä. Niinpä tällä viikolla ajatukset ovat pyörineet paljon lapsuuden huolettomissa kesissä, kun tulijoita odotti lämmin lettupino hillon ja jäätelön kera, hapankorput puukeinussa, sauna- ja uintiretket ja kaikki se mikä jäi jo kauan sitten taakse, mutta palaa nyt niin elävänä mieleen. Elämän suurissa hetkissä sitä ei koskaan taida olla valmis.

Lämpöisin ajatuksin,

allekirjoitus