Jännitystä kerrakseen

ruokailutila ruokailutila ruokailutila

Lähes koko kevään kestänyt ja aina hetkittäin pintaan noussut jännitys eskarilaisen tulevan koulupaikan selviämisestä huipentui eilen, kun paikat viimein julkaistiin. Heräsin yöllä kahdelta kurkkaamaan tuloksia ja vaikka piti käydä vain kurkkaamassa, niin siihen jäivät yöunet siltä erää. Ihan samoin olisi varmasti käynyt, jos tulos olisikin ollut jotain muuta kuin toivoin. Tällä kertaa sain pyöriä loppuyön sängyssä kuitenkin onnellisena siitä, että meillä jatketaan samassa paikassa koulua, joka on jo monelta vuodelta ehtinyt tulla tutuksi ensin päiväkodissa ja sitten eskarissa ja jossa kaverit ovat tulleet niin tärkeiksi. Saa äiti nyt huokaista helpotuksesta, kun ainakin yhden perheenjäsenen syksykuviot ovat selvillä!

Täytyy kyllä myöntää, että tämän tammikuusta asti kestäneen ja toki koko eskarivuoden ajan mieleen pulpahdelleen jännityksen keskellä olen usein ollut hiukan kateellinen niille, joille asuinpaikan mukaan tuleva koulupaikka on ollut selviö ja unettomia öitä ei ole sen takia tarvinnut viettää. Koulupaikankin pystyy silloin aivan lungisti käymään tarkistamassa sitten joskus, kun muistaa Wilmaan pompsahtaneen viestin. Ei meillä vaan. Mutta nyt on helppoa hymyillä, ei tarvitse jännäillä viime metreille menevää ratkaisua, eikä tehdä kymmeniä ja kymmeniä oikaisupyyntöjä, tässähän alkaa jopa tuntua siltä, että kesä ja vapaus koittaa jo ihan pian!

Onko siellä ruudun toisella puolella samassa tilanteessa olevia? Kuinka koulupäätöksen odottelu vaikutti teillä vai vaikuttiko mitenkään? Täällä lähdetään pirtein mielin kohti tämän viikon viimeistä työpäivää, ihanaa, että aurinkokin jälleen näyttäytyy. Mukavaa torstaita sinulle! <3

allekirjoitus