Pikkuhiljaa pääsiäistä

Myönnän, että olin odottanut hiukan erilaista alkua tälle viikonlopulle tai jos en ehkä tohtinut odottaa, niin toivoin ainakin. Mutta ei, yllätyksiä voi näköjään odottaa joka suunnalta silloin, kun niitä vähiten kaipaisi. Pääsimme sentään viimeiseksi arkipäiväksi normaaliin rytmiin eli kouluun ja töihin puolentoista viikon sairaskierteen jälkeen. Ei kuitenkaan olisi kannattanut, sillä tytär meni heti kotiin päästyämme sohvalle nukkumaan ja siitä arvasin, että hän on jälleen kuumeessa. Kirsikka kakun päälle oli kuitenkin keittiöstä kuulunut lirinä, jonka alkuperäksi pian selvisi vuotava astianpesukone. Onneksi olin saarekkeen luona tekemässä töitä, joten huomasin vuodon saman tien. Se ei silti poistanut hämmennystäni, ensin jopa luulin kaataneeni jotain lattialle, kun en vain voinut käsittää miten vaahto valuu koneesta…

Sillä välin kun olimme jälleen tyttären kanssa lääkärissä, ystävällinen pelastaja saapui tarkistamaan astianpesukoneen tilannetta, josta ei vikaa löytynyt ja onneksi nopean toiminnan lattiat säästyivät myös kosteudelta. Hiukan kyllä jännittää laittaa astianpesukone seuraavan kerran päälle… Kaiken sairastelun ja yllätysten keskellä ehdimme koristella virpomavitsat odottamaan huomista. Tyttären toiveesta ompelin hänelle pääsiäisnoidan viitan ja nyt vain pidämme peukkuja ja varpaita ristissä, että hän olisi virpomiskunnossa huomenna, sitä kun on odotettu todella hartaasti. Aika hauskasti sopivat monenkirjavat virpomisoksat rauhalliseen näkymään, mutta onneksi näitä ei kuitenkaan tarvitse montaa viikkoa katsella!

Itse toivon rauhallista viikonloppua ja ilman yllätyksiä, kiitos!

Ja ihanaa viikonloppua sinulle! <3

allekirjoitus