Syksyn merkkejä ilmassa

Tännekin on syksy hiljalleen saapunut, ei kylläkään siinä perinteisessä mielessä kuin Suomessa. Syksyyn yhdistyy mielessä verkkaisesti pimenevät illat, sekä epävakaat ja viileät säät. Syksy ei ole aiemmin ollut mikään lempivuodenaikani, mutta täytyy sanoa, että jos syksy on tällainen kuin täällä, niin eipä ole mitään valittamista. Säät ovat pääasiassa jatkuneet yhtä lämpöisinä kuin aiemminkin, syksyn tulon huomaa putoilevista lehdistä ja viilenevistä illoista. Myös pimeys laskeutuu huomattavan nopeasti ja aiemmin kuin kesällä.

Ensimmäiset merkit syksyn tulosta olivat kauppoihin ilmestyvät Halloween koristeet ja kurpitsat. Niitä on ehditty nyt jo ihastella (ja kauhistella) useamman viikon ajan. Meillekin on tiensä löytänyt koristekurpitsoja ja tytär laittoi huoneensa koristelut jo viikko sitten kuntoon. Hän jaksaa tutkailla kauppojen lisääntyvää Halloween tarjontaa ahkerasti ja mikäs siinä, erityisesti näin ensi kertaa tähän vuodenaikaan täällä jaksan itsekin innostua koristeiden suurreellisuudesta. On oikeastaan aika kiva ajatus, että kun juhlitaan, niin juhlitaan sitten kunnolla, arkeahan riittää kyllä tarpeeksi.

Meidän on tarkoitus mennä Pumpkin Patchille ja valita oma kurpitsa kaivertamista varten suoraan pellolta. Olimme sen verran innoissamme, että olisimme jo viime viikonloppuna halunneet mennä testaamaan hayridea ja ottamaan kuvia kurpitsoista, mutta onneksi huomasin ennen lähtöä, että tätä täytyy odottaa kuun loppuun, jolloin alkaa varsinainen sesonki täällä meidän lähialueilla. Täytyy siis vielä malttaa mielensä ja tyytyä näihin koristekurpitsoihin.

Mukavaa syysviikon jatkoa toivotellen,

allekirjoitus

Arjen aloitus uudessa kotimaassa

Eteiskuvien myötä ajattelin kirjoitella teille hiukan meidän kaikista jännittävimmästä viikosta täällä uudessa kotimaassa. Siitä lähtien kun varmistui, että muutamme tänne Marylandiin jännitimme miehen kanssa eniten tyttären tulevaa koulutaivalta ja sopeutumista tänne. Kesäloma oli meillä historiallisen pitkä, olimme tyttären kanssa lomalla kolme kuukautta ja siinä ajassa ehti tottua meidän omaan arkirytmiin ja odottaa niitä yhteisiä vapaita, kun mieskin on vapaalla. Tähän kaikkeen tuli muutos tiistaina, kun tytär aloitti paikallisen koulun muiden lomiltapalaajien mukana.

Täytyy myöntää, että minulla oli pala kurkussa joka kerta, kun mietin tulevaa koitosta ja kouluaamuna oli koko porukalla perhosia vatsassa. Onneksi mies pääsi mukaan koululle ensimmäisenä päivänä, joten oli helpompi olla jäämättä kurkkimaan pihalle, hah. Kouluun sisälle ei ole asiaa vanhemmilla, vaan lapset iästä ja kielitaidosta huolimatta jätetään ovelle. Onneksi tyttärellä oli alkujännityksen jälkeen sujunut päivä paremmin kuin uskalsimme toivoa ja kavereitakin jo löytyi. Tuntuu myös kivalta, että uudet kaverit ovat kovin avuliaita ja auttavat missä pystyvät, sillä opettajalla ei ole aikaa keskittyä yhteen lapseen isossa luokassa. Ja onneksi tuolta tyttäreltä löytyy sisua, jolla puski läpi varmasti vaikean ja vaativan ekan päivän. Seuraavina päivinä kouluunlähtö onkin ollut jo helpompaa, kun on kavereita odottamassa.

Mielenkiintoinen keskustelu käytiin lounaasta heti ensimmäisenä päivänä. Päätin jo ajoissa pakata itsetehdyt eväät tyttärelle kurkattuani koulun ruokalistaa. Tytär ottaa lämpimän lounaan ja lisukkeeksi hedelmiä ym. mukaan kouluun. Moni kavereista tuo kotona eväät myöskin, mutta ne ovat kuulemma hiukan erityylisiä sisältäen suolakeksejä, keksejä ja jopa karkkia. Jollain sentään on jugurtti ja leipä mukana. Koulun mainostama terveellinen ja ravitseva lounas on vaihtelevasti pizzaa, nugetteja, nachoja jne. Onneksi ainakin toistaiseksi tytär on ollut tyytyväinen oikeasti ravitsevaan lounaaseen, sillä päivät ovat pitkiä ja tauot lyhyitä.

Täällä alkoi siis jälleen uudenlainen arki koko perheelle. Katsotaan miten tämä tästä muokkaantuu vielä, kun kaikki harrastukset alkavat parin viikon päästä.

Mukavaa syyskuun alkua toivotellen,

allekirjoitus

Pellavaverhot ruokailutilaan

Täällä on palailtu reissusta jo viikko sitten ja tarkoitus on koostaa jonkinlainen postaus tuosta huimasta seikkailusta länsirannikolle, mutta kurkataan sitä ennen meidän ruokailutilaa. Meidän ruokailutila on syvennys olohuoneen yhteydessä ja alusta asti kaavailin tähän tilaan pellavaverhoja. Itselläni on ollut useat pellavaverhot tallessa aiemmasta kodista ja nyt niille tuli käyttöä. Onneksi olin ollut kaukaa viisas, sillä olen ommellut nämä verhot jo meidän Tampereen kotiin (eli kymmenisen vuotta sitten) ja jättänyt silloin reilun saumanvaran, jos joskus tarvisi verhoja pidentää. No nyt tarvi ja pituus onneksi riitti nippanappa, kun avasin ompeleet.

Verhot lisäsivät kotoisuutta ja tällä hetkellä tuntuukin, että ruokailutilasta on puuttunut jotain ennen verhoja. Täällä ollaankin erittäin tyytyväisiä ratkaisuun. Olin myös ehtinyt kaivata verhoja edellisen verhottoman kodin jälkeen, joten tämä ratkaisu tuntuu tosi kivalta. Vielä meillä on myös ikkunoita ilman verhoja, mutta täytyy miettiä mitkä ratkaisut niihin sopivat, luultavasti nämä perinteiset eivät kuitenkaan.

Eilen vaihtui puhelinnumeroni täkäläiseen ja se oli vielä yksi etappi irroittautumisessa. Onneksi nämä muutokset ja tänne siirtyminen on tapahtunut vaiheittain, eikä kertarykäisyllä, niinpä nämä yksittäiset jutut eivät tunnu niin isoilta ja merkityksellisiltä. Meillä käynnistetään viimeistä lomaviikkoa ennen koulun alkua ja nautitaan täysillä aurinkoisista säistä ja ulkoilusta.

Ihanaa elokuun viimeistä viikkoa toivotellen,

allekirjoitus