Kypsyttelyä

 

Super kiireiset viikot takana ja jännitystäkin alkaa olla ilmassa, sillä eilen oli mun viimeinen työpäivä ja sehän tarkoittaa sitä, että muuttoon ei ole enää pitkä aika. Itseasiassa muuttopäivä on buukattu ensi viikolle ja vähän jännittää missä kunnossa pari kuukautta seilanneet tarvarat saapuvat uuteen kotiin.

Haikeutta on myös ilmassa, se on selvää. Tyhjä koti ei ole enää hetkeen tuntunut kodilta, mutta lämpimät muistot ovat aiheuttaneet ikävää. Ja kyllähän olen tästä kodista tykännyt ihan todella paljon, vaikka olenkin monella tapaa valmis siirtymään eteenpäin. Jännää on ollut huomata miten vielä puoli vuotta sitten ajattelin miten paljon kaikkia asioita tuleekaan ikävä. Puoli vuotta on kuitenkin pitkä aika ja kypsyttänyt monella tavalla henkisesti siihen, että lopulta ne asiat, joita tulee ikävä, eivät välttämättä olekaan asioita, vaan niitä ihmisiä. Ja niitä ihmisiäkin on kourallinen, joita todella jään kaipaamaan.

Kypsyttelyä on tapahtunut siis monessa mielessä ja kun on lähtökuopissa, huomaa myös monen siedetyn asian tuntuvan yhtäkkiä sietämättömältä. Aivan kuin kaikki merkit näyttäisivät siihen suuntaan, että nyt on muutosten aika, aika siirtyä eteenpäin, katsoa uuden kulman taakse ja totutella uusiin kuvioihin. Että nyt kun ei enää tarvitse etsimällä etsiä positiivia puolia, niin huomaa kuinka onkin vain mielessään pitänyt yllä positiivista kuvaa, vaikka muutoksen aika olisikin ollut jo paljon aiemmin. Ratkaiseva askel on nyt otettu ja se ensimmäinen ei koskaan ole helpoin. Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että ilman tarttumista tällaisiin mahdollisuuksiin jäisi jossittelemaan hukkaan heitettyjä tilaisuuksia. Seikkailun perusteet on nyt luotu ja pian ollaan valmiina aloittamaan täysin uusi vaihe elämässä. Tarkoitus on kirjata tännekin jatkossa huomattavasti useammin sekä meidän kuulumisia että tuttuja sisustusjuttuja. Hetki vielä ja aikaa pitäisi jäädä muuhunkin kuin kaikenlaiseen ulkomaanmuuttoon liittyvään säätöön.

Aurinkoista helatorstaita toivotellen,

allekirjoitus