Puoli vuotta USAssa – plussat ja miinukset

Pian alkaa olla puoli vuotta siitä, kun jätimme Espoon kodin avaimet uusille omistajille ja suljimme neljä vuotta kotinamme toimineen paritalon oven viimeisen kerran. Olenko kaivannut takaisin? Rehellisesti sanottuna en. Koti oli kyllä lähes täydellinen, olihan se itse muokkaamani siinä määrin kuin se talopaketissa oli mahdollista. Parasta kodissa oli rauhallinen sijainti ja se valon määrä, mikä tuli kolmeen ilmansuuntaan olevien isojen ikkunoiden, sekä vaalean parkettilattian yhdistelmästä. Aikalailla sisustusbloggaajan unelma ”työpaikka” sanoisin, edes syksyn pimeinä kuukausina en joutunut painimaan järin suurten ongelmien kanssa mitä valoisuuteen tulee, sillä sitä kuitenkin tuli aina jostain suunnasta.

Mutta hypätään takaisin aiheeseen. Kesäkuun alussa jätimme kotimaan taakse ja uusi seikkailu alkoi. Kulttuurishokki olisi ehkä ollut isompi, ellemme olisi ehtineet viettää USA:ssa aikaa jonkin verran jo aiemmin lomillamme (parin edellisvuoden aikana olimme reissanneet USA:ssa yhteensä lähes kolme kuukautta). Ja voihan se vielä vaikka iskea kuinka kovana, joskin itsestäni alkaa tuntua, että meidän elämä on aika arkista tällä hetkellä, ei todellakaan katsella uutta kotimaata vaaleanpunaisilla laseilla, mutta ei tehdä sitä myöskään Suomen suuntaan. Kurkataan siis mikä ottaa päähän ja mikä on mallillaan täällä.

+ Sää; kaikki mut tuntevat tietää, että rakastan lämmintä ja aurinkoa. Ei sitä toki joka päivä ole täälläkään tarjolla ja viileääkin on luvassa (ehkä jopa lunta), mutta sadepäivät ovat täällä poikkeuksia, aurinkoinen päivä on se normaali. 

+ Pitkä kesä; mun mielestä kesä jatkui lokakuun loppuun asti ja sää puhuu kyllä samaa kieltä mun kanssa, lämpötilat huitelivat +25° läpi kuun.

+ Valoisuus; tätä ei varmasti tarvi juuri selitellä ainakaan marraskuiseen Suomeen, mutta kyllä vain on valoisuudella ja auringolla suuri vaikutus energiatasoihin ja hyvinvointiin.

+ Ihon parempi kunto; tämä liittyy selkeästi kahteen edelliseen, mutta täällä ei ole ollut ongelmia kuivan ja halkeilevan ihon kanssa ja siitä jos mistä nautin. Talvisin olin Suomessa jopa ärtynyt, kun en voinut juuri vedellä läträtä.

+ Koti ja sen tarjoamat mahdollisuudet ovat aivan loistavat, asumme pienessä kerrostalossa nimenomaan minun toiveestani, toivelistalla oli uima-allas ja kuntosali, jotka molemmat löytyvät hyvin ylläpidetystä yhteisöstä.

+ Ihmisten kohteliaisuus; vaikka amerikkalaisten sanotaan olevan pinnallisia ja osa sitä varmasti onkin, niin on paljon mukavampaa, kun sinua tervehditään, pyydetään päästä ohi, pyydetään anteeksi ja kysytään kuulumisia kuin että kyynärpäätaktiikalla ja minä ensin ihmisjoukon läpi…

+ Vihreys, luonto ja sen monipuolisuus; luonto on toki Suomessakin ihan ykkösenä, mutta täällä on positiivisesti yllättänyt luonnon monipuolisuus, puita ja pensaita on upeasti monissa eri väreissä ja sävyissä ja luontoon pääsee helposti merkityille reiteille. Miinuksena on jokamiehen oikeuksien puuttuminen eli ihan minne tahansa metsään (ja ainakaan kenenkään omistamaan metsään) ei ole mitään asiaa.

+ Tätä olen ennenkin iloinnut, mutta lyhyet välimatkat kiinnostaviin suurkaupunkeihin ovat rikkaus, mukavan matkan päästä löytyy Washington DC, Philadelphia ja vielä New York kirsikkana kakussa. Ja näihinhän ei kyllästyisi varmasti koskaan. Aina tekee mieli päästä käymään uudelleen, kun näkemistä ja tekemistä on vain niin paljon.

+ Uudet ulottuvuudet matkailuun ja uusiin paikkoihin tutustumiseen; täältä on helppoa tutustua  Pohjois-Amerikan kohteisiin, Karibiaa unohtamatta, lentomatkat ovat lyhyitä (joskin kohtalaisen kalliita) ja viime kesän reissu länsirannikolle oli unohtumaton kokemus.

+ Helppous; täällä on moni asia mietitty ja tehty mahdollisimman helpoksi, noutoruokaa saa ihan joka makuun ja mielitekoon, useimmiten drive in kaistalta (myös kirjastossa ja pankissa on drive in…), asunnot ovat isoja (joskin ainakin vanhemmat myös epäkäytännöllisesti suunniteltuja) ja tilaa riittää, ruokaostoksilla ei tarvitse itse pakata kasseja ja ylipäätään henkilökuntaa on joka paikassa huomattavasti enemmän saatavilla kuin mihin on kotimaassa tottunut.

– Joka paikkaan mennään autolla. Meillä onneksi kouluun, kirjastoon, kynsihuoltoon ja kampaajalle pääsee kävellen, luksusta! Mutta jos miettii lähikaupunkiin menoa tai vaikka kauppareissua, niin oma auto on ainoa vaihtoehto. Isommissa kaupungeissa joukkoliikenne kyllä toimii hyvin, mutta ei täällä pienemmissä paikoissa.

– Aloittaminen nollasta siinä mitä tulee ruuanlaittoon, leipomiseen, pituuksiin, matkoihin (jotka onneksi useimmiten ilmoitetaan aikana), sekä lämpötiloihin. Olen opetellut jotain summittaisia lämpötiloja ym., mutta olen kyllä edelleen aika pihalla näissä. 

– Kaasu-uuni on yksi eniten harmaita hiuksia aiheuttanut kapistus. Vieläkään en ole leiponut mitään isompaa, mutta sentään keksit, piirakat ja muffinssit olen saanu onnistumaan. Huomasin, että paljon helpompaa on siirtyä vain paikallisiin ohjeisiin kuin koittaa säätää vanhojen tuttujen kanssa… Uuniruuat onneksi onnistuu jo hyvin ja niitä meillä syödäänkin monta kertaa viikossa.

– Kaikki on Amerikassa isompaa, niin myös ”pikku” öttiäiset, joita kammoksun yli kaiken, ainakin sisällä! Niimpä varon visusti jättämästä parvekkeen ovea auki ja muutenkin olen aika hysteerinen, jos törmään hämähäkkiin tms. sisällä :D

– Kukkakauppa – tai sen puute, isommissa kaupungeissa näkyy ihania kukkakauppoja, mutta meiltä en ole niitä vielä löytänyt (ainakaan kovin moderneja kukkia ja heiniä tarjoavaa) ja tää on oikeasti jo rasittava puute. Pitäisi kai itse perustaa kukkakauppa, jos ei halua pelkkiä hortensioita (joita kyllä rakastan) katsella kuukaudesta toiseen…

– Kalliit ruokalaskut, pari kuukautta porsastelimme menemään sen suuremmin katsomatta ja se kyllä tuntui, nyt koitetaan katsoa, josko olisi mahdollista palata Suomessa suosimaamme kerran viikossa kaupassakäyntiin. Täällä tosin tulee haettua lihat ja kalat tietystä paikasta, vihannekset ja hedelmät toisesta ja päivittäistavarat vielä mahdollisesti kolmannesta kaupasta, niinpä mukaan mahtuu niitä heräteostoksiakin enemmän.

– Epäkäytännöllisesti sijoitellut pistorasiat(!), kiinteät suihkuhanat (vaihdoimme toiseen kylppäriin käsisuihkun, joka helpottaa kummasti), hankalasti pestävät ikkunat…

– Mainokset ohjelmien ja leffojen välissä – vai pitäisikö sanoa leffat ja ohjelmat mainosten välissä… En katso käytännössä mitään suorana, sillä mainokset kestävät helposti pitempään kuin niiden välissä tulevat pätkät elokuvia tai ohjelmia…

Siinäpä niitä tällä erää. Tuntuu ihmeelliseltä, että tällä seikkailulla, joka on jo ihan arjeksi muuttunut, on jo puoli vuotta ehditty olla ja miehellähän tulee pian vuosi täyteen täällä asumista. Edelleen voi vain todeta, että aika menee hurjaa vauhtia ja olen onnellinen, että tuli otettua tämä askel, joka vaikuttaa tällä hetkellä olevan meille se oikea.

Ihanaa viikonloppua toivotellen,

allekirjoitus