Maassa maan tavalla – mikä ihmetyttää USAssa?

No oikeasti monikin asia ihmetyttää ja toisaalta nyt, kun on jo hetken ehtinyt tottua erilaisiin tapoihin, niin osaan niistä suhtautuu olankohautuksella. Näin talven kourissa (tai kevään kynnyksellä, mistä voi tietää) olen jälleen hämmästellyt montaa asiaa, jotka ovat takuulla toisin USAssa kuin Suomessa (menemättä kuitenkaan sen syvemmälle poliittisiin tai kansallisiin kysymyksiin). Alla pari hämmentävää huomiota.

Pahimpinakin viimapäivinä, kun itse kietoudun lämpimään untuvatakkiin ja huiviin niin että vain nenä näkyy, mitä tekee paikallinen? En muista, että olisin tähän mennessä nähnyt hanskoja tai lapasia vielä kertaakaan, pipoja olen nähnyt jokusen, takkeja alkaa olla jo useammilla, lämpimät kengät sen sijaan ovat hyvinkin yleisiä ja niitä saattoi näkyä jo lokakuussa, jolloin itse saatoin lämpimänä päivänä kulkea vielä sandaaleissa. Sen sijaan olen nähnyt viimeksi eilen pari koululaista poistumassa shortseissa pyörällä koulusta (kukaan ei sentään ollut eilen t-paidassa, mikä sekin on ihan yleistä). Pienetkin lapset voivat hyvin olla ilman pipoja, hanskoja ja takki auki tuulessa ja tuiverruksessa. Aikuiset sitten tietysti ovat oma lukunsa, mutta tuntuvat pärjäävän hupparilla tai kevyellä takilla säällä kuin säällä tai jos laittavat talvitakin päälle, niin se on tietenkin auki. Ja sitten olen minä; hassu suomalainen, jolla on untuvatakkia, ulkohousuja, pipoja, hanskoja jne. ja pakotan vielä lapsenikin käyttämään kunnon vaatteita talvella…

Toinenkin hämmentävä asia liittyy talveen ja säihin, joskin olen alkanut hiukan ymmärtää paikallista ajattelutapaa, siis hiukan. Meillähän täällä koulut ovat kiinni, mikäli on lunta, jäätä tai vaarana, että on lunta tai jäätä. Siinä mielessä ymmärrän hyvin asiaa, sillä eihän nyt kukaan järkevä oikeasti halua lähteä ajamaan kesärenkailla talvisäähän, ei ainakaan bussilastillinen lapsia kyydissä. Säillehän kukaan ei mahda mitään, mutta tuntuu hämmentävältä miten sekaisin kaikki meneekään heti, jos sää alkaa näyttää uhkaavasti talviselta. Viestejä tulee koululta ja yleensä viestit tulevat useampana kappaleena, lisäksi tulee varoituksia vaarallisesta ajosäästä, mikäli sattuu olemaan harrastusilta, niin toki tulee viestiä myös sieltä suunnalta. Ja sitten mietin millaisessa säässä kotimaassa on hoidettu asiat, välillä vetäen huppua syvemmälle silmien eteen ja välillä (minun tapauksessa harvemmin) kiitellen vaihtuvia säitä ja vuodenaikoja. Pidän kirkkaana mielessä, että täällä talvi on onneksi lyhyt riesa vain ja kevät on askeleen päässä…

Vieraanvaraisuus ja kohteiliaisuus on lyönyt minut ällikällä ja tämä positiivisessa mielessä. Yläkerran perhe on tuonut jo useamman kerran meille leipomuksia ja hämmentävintä oli, että he olivat halunneet kokata jotain suomalaista ruokaa sen jälkeen, kun tutustuivat meihin. Olivat sitten valinneet kaalikääryleitä tehtäväksi ja toivat niitä innoissaan maistiaisiksi, en edes osaa kuvitella mikä työ kääryleissä on ollut… Apua saa, jos vain pyytää ja useimmiten ihan pyytämättäkin ja myös täysin vierailta ihmisiltä. Kun tulimme joululoman vietosta kotiin, oli oven edusta täynnä kortteja, suklaita ja pieniä muistamisia naapureilta. Seuraavana päivänä samainen yläkerran perheen äiti toi meille joulukukan, jonka oli ottanut meidän ovelta hoitoonsa siksi aikaa, kun olimme reissussa, ettei se kuole. Vetäytyvä suomalainenkin muistaa jo toivotella iloiset tervehdykset niin tutuille kuin vieraillekin koulumatkalla, kävelylenkillä, salilla ym. Kohteliaisuudet, joita paikalliset osaavat sopivissa väleissä heittää ovat vielä harjoitteluasteella allekirjoittaneella.

Kuulin juuri Suomen postikonttoreiden lopettamisista ja täytyy sanoa, että tässä kohtaa olen onnellinen toimivasta postiverkostosta täällä. Postin kulkunopeuteen kantaaottamatta (välillä toimii nopeasti ja välillä hitaasti), niin plussaa on ainakin se, että postit tuodaan parhaassa tapauksessa kotioven taakse. Pisimmilläänkin joudun postit hakemaan postilaatikolta, jonka yhteydessä on hiukan isompia paketteja varten omia lokeroitaan. Samaisella postilaatikolla voin lähettää omat kortit ja kirjeet ja hiukan isommat lähetyksetkin voin jättää kävelymatkan päässä olevaan laatikkoon (sikäli mikäli näillä hinnoilla raaskisin jotain lähettää vaikkapa Suomeen). Postit jaetaan kuutena päivänä viikossa ja erityismainnan saa supersuloiset postiautot, jotka muistuttavat Postimies Paten autoa. :D

Kun on tottunut hoitamaan asioita paljon netissä ja omatoimisesti, on tämä kaikenlaisten paperien täyttö ja eri paikoissa ravaaminen ollut välillä hämmentävää. Onneksi se on vähentynyt alun jälkeen ja ilmeisesti pystyn esimerkiksi varaamaan itselleni seuraavan kampaaja-ajan ihan netistä nyt oltuani jo kerran asiakkaana, vau! Papereista emme silti pääse eroon, sillä täällä kaikki tiedotteet (ja niitä on paljon) tulevat esimerkiksi koulusta paperisina. Välillä näytän varmasti voipuneelta, kun tytär ojentaa minulle jälleen uutta paperipinoa, jossa saattaa olla viisikin eri tiedotetta, joihin ainakin osaan täytyy reagoidakin. Ensimmäisiä en olisi edes jaksanut lukea syyskuussa, mutta nyt on jo harjaantunut sen verran, että nopeasti tietää mitkä ovat tärkeitä meille ja mitkä voi viskata saman tien kierrätykseen…

Jos Suomessa rahapussini oli täynnä kortteja, niin täällä niitä on kyllä ihan joka lähtöön. Eikä pelkästään eri firmojen kortteja, vaan esimerkiksi pankki- ja luottokortit ovat täällä erilliset kortit. En tiedä miksi, mutta tämä ärsyttää minua erityisen paljon. Tuntuu turhauttavalta pitää kahta eri korttia muutenkin pienessä rahapussissa. Mies on ilmeisesti (pian vuoden täällä jo asuttuaan) tullut siihen lopputulokseen, että se on jopa hyvä, että kortit ovat erilliset. Minulla on vielä vähän matkaa siihen tyytyväisyyteen. Onneksi osaan liikkeistä tarvitaan vain puhelinnumero, eikä tarvitse ottaa erillistä kanta-asiakaskorttia käyttöön, tämä sopii mulle paljon paremmin.

Lääkärikäyntejä avasinkin jo aiemmin (kunnon sairastelukierteen ollessa päällä), mutta edelleen on hämmentävää, kun et voi tietää yhtään kuinka pitkään lääkäriä oikein odotetaan. Hoitaja tulee kutsumaan huoneeseen (on muuten mielenkiintoisia muunnoksia kuultu tyttären nimestä…), jonka jälkeen tehdään normaalit mittaukset ja punnitukset (ihan joka kerta, vaikka oltaisiin oltu edellisellä viikolla samassa paikassa) ja sen jälkeen jäädään huoneeseen odottamaan lääkärin saapumista. Pahimmillaan on odotettu puolisen tuntia ja itse olin vissiin sen verran kipeän oloinen, että lääkäri saapui parissa minuutissa. Lääkäri ja sairaanhoitaja siis vuorottelevat ja itse potilas pysyy samassa huoneessa koko käynnin ajan. Nyt kun tämän tietää, niin onhan se ihan mukavaa, ettei potilasta juoksuteta edestakaisin, vaan labratulokset, reseptit ym. odotellaan omassa huoneessa.

Sellaisia hämmennyksen aiheita täällä tällä kertaa, vinkkaa ihmeessä, jos tuli mieleen muitakin, näitä nimittäin varmasti riittää! Kuvituksena toimivat tällä kertaa sääaiheiset kännykkäräpsyt ja ensi kerralla sitten taas jotain muuta.

Kivaa iltaa toivotellen,

allekirjoitus