Kotikoulua koronan varjossa

Kun miettii taaksepäin tämän viikon kulkua, niin ei meinaa oikein pysyä perässä mitä kaikkea tässä onkaan tapahtunut. Myönnän itse kuunnelleeni maailman tapahtumia vakavin mielin, mutta siitä huolimatta täällä meillä tilanne ei vielä vaikuttanut hälyttävältä. Vakavammaksi tilanne muuttui kuitenkin lyhyellä aikataululla ja viimeistään torstaina herätessäni uutisiin lentorajoituksista oli selvää, että tosi on kyseessä myös meillä. Hamstraamisesta voidaan olla montaa mieltä – samoin vessapaperista – mutta itse olen ihan tyytyväinen, että ehdimme jo ennen tuota torstaita hakea kaappeihin täytettä, sillä torstain uutiset saivat viimeistään ihmiset liikkeelle ja kauppojen hyllyt näyttivät osittain täysin tyhjiltä. Myöhemmin leikkipuistossa ollessamme kilahti kännykkääni viesti koulujen sulkemisesta.

Perjantaina koulussa jaettiin kotiin (kohtalaisen epämääräinen) opiskelumateriaali, sekä pulpetit tyhjennettiin. Mukaan lähti myös esimerkiksi nokkahuilu, josta juuri alkoi soittotestit ja joiden piti jatkua viikottain. Nyt pääsee siis äitikin kunnolla harjoittelemaan nokkahuilulla, sillä mullahan se jäi omana kouluaikana monen sattuman summana harjoittelematta… Täällä suhtaudutaan kotiopetukseen tässä vaiheessa niin, että ylläpidetään taitoja, eikä kotona velvoiteta opettelemaan uutta. Kuitenkin esimerkiksi matematiikan opetus on siirtynyt osittain nettiin, josta löytyy normaalitilanteessakin virtuaalitunteja, sekä tehtäviä. Lukukirjoja on parin viikon kotiopetukseen varattu vähintäänkin tarpeellinen määrä, kuten alempaa huomaatte. 

Koulupäivät ovat normaalisti seitsemän tuntisia, joten kotikouluun meillä on kohtalaisen väljä aikataulu. Silti jonkinlainen aikataulu meillä on oltava, sillä tytär helposti askartelisi ja jumppaisi kaiket päivät, jos vain mahdollista. Uusi arki näyttää erikoiselta, erikoisemmaksi vielä tämän tekee se, ettei kukaan tiedä mitä tulee tapahtumaan (sitä voidaan vain ennustaa muiden maiden esimerkistä) tai kauanko erikoistilanne tulee kestämään.

Tällä hetkellä vielä harmittaa kovasti odotettujen reissujen peruuntuminen, vaikka maailman tilanteen vakavuuden rinnalla se onkin pieni pettymys ja onneksi reissaamaan pääsee sitten myöhemminkin. Nyt voi vain odottaa ja katsoa mitä tuleman pitää ja toivoa, että pääsemme kaikki pian normaaliin arkeen käsiksi. Se mahtaa tuntua kaiken tämän jälkeen luksukselta. 

Pysykäähän terveinä <3

allekirjoitus