Koulu Suomessa ja USAssa

Instagramin puolella on tullut useampia toiveita kertoa meidän arjesta täällä uudella kotiseudulla. Mä olen itse aina rakastanut lukea vertailuja Suomesta ja bloggaajan uudesta kotimaasta. Olen aina myös tykännyt lukea expat blogeja, koska jostain syystä se arki muualla kuin kotimaassa kiinnostaa kovasti. Toivottavasti teitäkin kiinnostaa tämä sisustuksen takana pyörivä arkinen aherrus.

Viimeisin toive liittyi Suomalaisen ja Amerikkalaisen koulun eroihin. En edes yritä tällä parin kuukauden kokemuksella ja rajoittuneella tietämykselläni kertoa mitään yleispäteviä, koko Amerikkaa koskevia yleistyksiä, vaan pitäydyn meidän kokemuksissa ja meidän osavaltion käytännöissä. Sen verran tiedän, että eri osavaltioiden välilläkin on paljon vaihtelua ihan kaikessa mahdollisessa lainsäädännöstä kouluihin, joten kaikki huomiot eivät tokikaan päde muihin osavaltioihin.

Isoin ja silmiinpistävin ero suomalaisen ja amerikkalaisen koulun välillä on ehkäpä koulupäivien pituudessa. Siinä missä tytären koulupäivät Suomessa olisivat 4-5 tuntia (viikkotuntimäärä 22h), niin täällä koulupäivät ovat joka päivä seitsemän tuntia (viikossa 35h). Päivät alkavat aamulla joustavasti eli koulun ovet aukeavat 8.30, mutta varsinaisesti olet myöhässä, mikäli et ole koululla klo 9. Kaikilla alakoululaisilla on saman pituinen koulupäivä (eli luokat 1.-5.).

Lisäksi kouluvuoden loppumisajankohta ei ole tarkasti tiedossa ennen kevättä. Tämä johtuu siitä, että lumi- ja tai pakkaspäivinä koulut ovat kiinni ja vaikka tätä varten kouluvuoteen on varattu joitain ylimääräisiä päiviä, niin voi olla, että koulut ovat niin usein kiinni, että joudutaan käyttämään myös kesän varapäiviä. Niinpä kesäloma voi alkaa kahden viikon viiveellä joko kesäkuun alkupuolella tai sitten esimerkiksi vasta ennen juhannusta riippuen montako päivää koulua tarvii sään takia korvata.

Koulunaloitusikä on täällä vuotta aiemmin kuin Suomessa. Myös täällä on esikoulu ennen varsinaista koulua, mutta en osaa sanoa onko se sisällöltään kuinka samanlainen kuin Suomessa.

Koska Marylandissa vasta 13 vuotta täyttänyt lapsi saa liikkua tai olla vaikkapa kotona yksin, se asettaa erilaisia haasteita täkäläisille vanhemmille. Niinpä aamuisin koululle tytärtä viedessä on samoissa puuhissa aikamoinen joukko muitakin vanhempia. Kun suomalaiskoululaiset ovat kovin itsenäisiä ja liikkuvat kouluun ja kotiin omia aikojaan, täällä lapset viedään ja haetaan koulusta. Koska tapoja on monenlaisia, niin alkuun tämä tuntui kauhean sekavalta. Me kävelemme kouluun aamuisin ja ainoassa liikenneympyrässä on joka aamu (ja joka iltapäivä) vahti pysäyttämässä liikenteen, että jokainen koululainen pääsee turvallisesti tien yli. Iso osa lapsista kulkee joko vanhempien kyydillä tai koulubussilla koululle. Meillä olisi myös mahdollisuus koulubussiin, mutta itse olen tykännyt, kun saan aamulenkin samalla.

Toinen iso ero on välituntien puuttuminen. Päivässä on yksi pitempi (noin 30min) tauko, jolloin ulkoillaan, mikäli sää sallii. Tämä on ollut tyttärelle ehkä se isoin juttu, sillä jos vaikka vähänkin sataa, niin ulkoilu jää välistä.

Omalta kannaltani haastavin ero suomalaisen ja amerikkalaisen koulun välillä on kouluruokailu. Olin kuullut ja lukenut amerikkalaiskoulujen kouluruuasta ja päättänyt, että valmistan monipuolisen ja ravitsevan lounaan tyttärelle joka päivä. Alkuun oli kyllä tuskaista yrittää keksiä ruokia, jotka maistuvat, ovat terveellisiä ja jotka saa mahtumaan pienehköön ruokatermokseen. Eikä se ruuanvalmistus vieläkään herkkua ole, mutta onneksi on löydetty sellaisia ruokia, mistä tytär tykkää ja saa vatsansa täyteen. Lunch boxiin meillä tulee aina lämmin ruoka, hedelmiä, jugurtti, kuivattuja marjoja ja suolakeksi tms. ja perjantaisin lisäksi keksi jälkkäriksi.

Jos lomat rytmittävät kivasti suomalaista kouluvuotta, niin täällä niin ei ole. Hiukan kauhuissani ajattelin, että miten ihmeessä jaksaa jouluun asti ilman lomaa pakertaa ja vielä niiden pitkien koulupäivien kanssa! Mutta yllättävän hyväksi on osoittautunut myös tämä malli, jossa on useana viikkona pitkä viikonloppu tai keskellä viikkoa vapaapäivä. Vapaat ovat joko kansallisia vapaapäiviä tai opettajien koulutuspäiviä ym. Sekaan mahtuu myös ns. puolikkaita koulupäiviä, jolloin lapset pääsevät koulusta puolilta päivin. Vaikka näiden pitkien viikonloppujen aikana ei kovin kauas ehdi, niin olen kiitollinen tästä meidän sijainnista Washington DC:n ja Philadelphian välissä ja Nykiinkin matkaa on reilu kolme tuntia. Niinpä pitkät viikonloput mahdollistavat lähimatkailun ja niitä onkin ehditty jo useaan otteeseen hyödyntää. Ainoat pitemmät lomat täällä on jouluna ja useampia päivä Thanksgivingin, sekä pääsiäisen aikaan.

Vaikka koulupäivät ovat kieltämättä pitkiä, niin läksyjä jää melko saman verran kuin mitä Suomessakin jäi. Iltaisin ei tarvitse miettiä mitä tekisi ja erityisesti harrastusiltoina on jopa kiire saada läksyt hoidettua alta pois. Koulussa painottuu matematiikka, jota on joka päivä ja josta jää läksyjä joka päivä (paitsi perjantaisin ei jää ollenkaan läksyjä). Matematiikka on ongelmanratkaisukeskeistä ja pääosassa ei ole oikea vastaus. Vaikka tässä on ollut vanhempanakin opettelemista uusiin tekniikoihin, niin tämä vaikuttaa erinomaiselta tulevaisuutta ajatellen. Myös liikuntaa ja taideaineita on yllättävän paljon lukujärjestyksessä. Meillä tytär saa lisäksi englanninkielen opetusta pari kertaa viikossa.

Ennen koulun alkua saimme koululta listan kouluun hankittavista koulutarvikkeista. Ensin ajattelimme hankkivamme kaiken itse, mutta koska ohjeistukset olivat aika yksityiskohtaisia menimme siitä mistä aita on matalin ja tilasin koko tarvikelistan (paitsi penaalin ja repun) suoraan kotiin. Osa hankinnoista otettiin luokan yhteiseen käyttöön ja osa jäi henkilökohtaiseen käyttöön. Muutenkin koulusta saatetaan pyytää kirjekuoren kera rahaa tai shekkiä erilaisiin tarkoituksiin. Viimeksi lähetimme rahaa tyttären nokkahuilua varten. Muutenkin lippuja ja lappuja tulee niin paljon, että välillä ahdistaa, kun on tottunut siihen, että Suomessa hoidettiin ilmoitusasiat ym sähköisesti.

Vielä yksi eroavaisuus paikallisen ja Suomalaisen koulun välillä on vanhempien toimiminen vapaaehtoisena koululla. Kouluvuoden alussa tuli kysely kotiin vanhempien innokkuudesta toimia vapaaehtoisena koululla joko lapsen luokassa, koulussa ylipäätään tai koulun toimistolla. Itse ilmoittauduin vapaaehtoiseksi, mutta (ehkä minun onnekseni) luokkaan valittiin toisen lapsen äiti vapaaehtoiseksi. Sittemmin olen huomannut, että vapaaehtoisena toimiminen vaatii kohtalaisen paljon työtä, enkä ehkä olisi ollut paras valinta siihen hommaan, kun en tunne vielä paikallisia käytäntöjä kovin hyvin.

Tällaisia eroja tuli äkkiseltään mieleen Suomen ja Amerikan koulujen välillä. Jos sulla herää jotain kysymyksiä tai ajatuksia niin laita ihmeessä kommenttia. :)

Kivaa viikonloppua toivotellen,

allekirjoitus

Tervehdys työhuoneesta

Huh heijaa, lämpöinen lokakuu vierähti ohi kuin huomaamatta, sillä koko kuukausi oli kaikenlaista hauskaa tekemistä täynnä. Edellisen postauksen Pumpkin Patch oli hauska alku muutenkin vallan kivalle kuukaudelle. Ehdimme viettää pitkää viikonloppua New Yorkissa, ihastella Disney on Ice showta, vierailla amerikkalaiskodissa ja valmistautua halloweeniin paikallisittain. Halloweenia vietimme tuttavaperheen kanssa trick or treat tunnelmissa ja nautimme kyllä koko perhe tuosta illasta. Kurkataan kuitenkin työhuoneeseen nyt ensi kertaa kunnolla. 

Työhuoneeni on kotimme pienin huone, mutta mukavasti sielläkin on tilaa kaikelle tarpeelliselle. Seinät ovat vielä paljaina, sillä suunnitelmat menivät hiukan uusiksi ja aloitin uudelleen pohtimaan mitä oikeastaan haluan seinille, että tunnelma pysyy mukavan rauhallisena. Työpöydän vastakkainen seinä on koko leveydeltään säilytystilaa, joten saimme hyvin harvemmin käytössä olevia, mutta tarpeellisia säilytettäviä tähän huoneeseen. Tämä huone toimii myös vierashuoneena silloin, kun saamme tänne asti vieraita.

Tykkään kovasti näistä leveistä ikkunalaudoista, jollainen täällä työhuoneessakin on. Korkeammalla sijaitsevaan ikkunaan köynnöskasvi on ihan täydellinen valinta. Olen muuten edelleen kahden vaiheilla laitanko tänne valkoiset pellavaverhot, jotka odottavat valmiina. Toisaalta haluaisin ne laittaa ja toisaalta tuntuu, ettei huone niitä välttämättä kaipaa. Saa nähdä mihin päädyn verhojen suhteen. Nojatuolin kannoin olohuoneesta tänne, sillä se tuntui sopivan alkuperäiselle paikalleen kaikista parhaiten ja onpa vieraillekin oma soppi missä istua, jos kaipaa omaa tilaa.

Kunhan saan tehtyä päätökset tyhjien seinien suhteen, niin laitan kuvaa myös toisesta puolesta työhuonetta. Ensimmäiset vieraat meille saapuvat jo ensi viikolla, joten ihan siihen ei taida nyt tällä kertaa valmista tulla, mutta ehkäpä sitten sisustellaan kovasti odotetun vierailun jälkeen.

Mukavaa tiistaita toivotellen,

allekirjoitus

Pumpkin patch

Moni paikallinen on sanonut, että syksy on paras vuodenaika täällä Marylandissa. En ole koskaan ollut itse syksyihminen – syksy nyt vielä on menetellyt, mutta kun tietää, että sitä seuraa pitkä, kylmä ja pimeä talvi, niin olen niputtanut erityisesti loppusyksyn tuohon samaan kategoriaan; pakollinen paha. Ensimmäiseltä syksyltä täällä odotin kurpitsahulluutta, halloweenia ja Thanksgivingiä. Syksy on osoittanut olevansa niin paljon enemmän nyt jo.

Näin suomalaisittain syyskuusta en edes puhuisi täällä syksynä, sillä lämpötilat huitelivat helteissä suurimman osan kuuta. Syksyhän alkaakin täällä virallisesti 23.9. eli eivät ehkä paikallisetkaan miellä syyskuuta vielä varsinaiseksi syksyksi. Nyt lokakuussakin ollaan saatu vielä nauttia ihanan lämpimistä shortsipäivistä, mutta joukkoon mahtuu myös epävakaisempaa säätä. Tämän huomaa helposti jo peräkkäisten päivien aikana, kun eilen oli +26 astetta ja aurinko paistoi ja tänään lämpötila näyttää +14 ja on harmaan pilvinen päivä. Lämpötilat vaihtelevat siis aika laajalla skaalalla ja mieleen tuli myös, että alkaisi ehkä olla aika hankkia tyttärelle kumisaappaat tai ainakin vedenpitävät kengät tennareiden tilalle…

Mutta se näistä meidän syyssäistä ja hypätään kuvien aiheeseen, nimittäin viime viikonloppuna vihdoin pääsimme pumpkin patchille ja katsomaan mitä kaikkea täkäläinen syysmeininki parhaimmillaan on. Ajoimme jo aamusta läheiselle maatilalle, jossa oli täysi meno päällä. Olen aina halunnut kokeilla corn maze sokkeloa eli maissipellolle tehtyä labyrinttia ja vähän ensin naureskelin, että täällähän on merkityt polut. Nauru kyllä hyytyi jossain vaiheessa, kun sokkeloa vain jatkui ja jatkui ja kiersimme kehää auringon paahtaessa. Matkan varrella oli tehtäviä, joita tytär suoritti innoissaan ja lopulta tunnin labyrintissa hortoilun jälkeen pääsimme oikeaa reittiä ulos maissisokkelosta. 

Labyrintti otti sen verran koville, että päätimme tutustua farmin omaan tarjontaan ja ostimme ehkä herkullisimpia donitseja, joita olen koskaan syönyt, näihin omppudonitseihin oli käytetty farmin omista puista kerättyjen omenoiden mehua. Kotiinviemisiksi lähtikin pari hillopurkkia ja juuri poimittuja omppuja. Tauon jälkeen oli aika nousta traktorin kyytiin ja suunnata kurpitsapellolle. Istuimme heinapaalien päällä matkan ajan ja oli kyllä aika huippu kokemus päästä keskelle peltoa valitsemaan juuri ne omat kurpitsat. Päädyimme yhteen isoon kurpitsaan ja takaisin maatilalle päästyä kurpitsa punnittiin ja käytiin maksamassa.

Meillä oli aivan tosi kiva päivä ja oli hauskaa päästä katsomaan kunnon amerikkalaista ajanvietettä. Iltapäivästä nimittäin maatilalla oli jonoa ihan joka paikkaan eli onneksi olimme hyvissäajoin liikkeellä. Ihmiset ostivat hurjia määriä kurpitsoja, meille riitti vähän vähempi, vaikka kotona tytär kyllä laskeskeli, että meiltäkin löytyy jo 17 kurpitsaa! Onko siellä muita kurpitsoihin hurahtaneita?

Mukavaa syysviikon jatkoa toivotellen,

allekirjoitus