Ensimmäinen kiitospäivä

Me vietetään tänään ensimmäistä kiitospäivää ikinä ja aika rennolla otteella mennään. Kalkkuna kuuluisi aika saumattomasti tähän juhlaan, mutta meillä syödään tänään kalaa, sen sijaan maissia, muusia ja karpaloitakin löytyy pöydästä. Kurpitsapiirakka ei oikein maistu meille, joten jälkkäriksi syödään porkkanakakkua.

Otin pientä stressiä kaupassa käynnistä, koska meillä jäi viime tinkaan kaikki valmistelut sairastelun ja lääkärissäravaamisen, sekä rästiin jääneiden asioiden osalta. Ehdimme kauppaan vasta eilen aamulla, minkä ajattelin olevan ihan liian myöhäistä, sillä en viihdy ruuhkissa ollenkaan. Aamupäivästä oli kuitenkin vielä yllättävän rauhallista ja väljää ja kun tytär aloitti kiitospäivän vapaat puolen päivän aikaan, niin olin saanut asiat hoidettua, eikä stressistä ollut tietoakaan.

Koska me vietetään kiitospäivää omalla porukalla (paitsi mies on työreissussa), niin amerikkalaistyylistä juhlaa ei meillä ole tiedossa. Olen jostain lukenut, että kiitospäivä on jopa isompi juhla kuin joulu ja tähän satsataan kunnolla paikallisten keskuudessa. Joulua pääosin aletaan koristelemaan vasta kiitospäivän jälkeen, mutta meillä on menty senkin suhteen niinkuin hyvältä tuntuu ja aika paljon jouluisia juttuja meiltä jo löytyykin. Kuusen pitäisi saapua tänään ja odotan toiveikkaana, että se olisi sellainen kuin kuvittelen. Tuntuu ihan uskomattomalta, että joulukuu alkaa sunnuntaina, suotuisat säät ovat ilmeisesti aiheuttaneet sen, että elän edelleen lokakuuta – eihän tähän aikaan vuodesta kuulu olla aurinkoista ja lämpöistä, saati nähdä orvokkeja…

Tyttären koulussa on valmistauduttu ahkerasti kiitospäivään, niin askarteluin, juhlin kuin käymällä läpi kiitospäivään liittyviä perinteitäkin. Olikin ihana kuulla, että tytär oli omalle kiitollisuuslistalleen kirjoittanut perheen, ystävät ja kodin. Voin täysin täysin samaistua hänen listaansa, lopulta ne tärkeimmät asiat löytyvät helposti miettimättä ja tämä kulunut puoli vuotta ulkomailla on vain vahvistanut tunnetta siitä, mikä itselle on oikeasti tärkeää.

Ihanaa torstaita toivotellen,

allekirjoitus

Kiitos 2018!

Kurkistetaan vuoteen 2018 perinteisen kollaasin muodossa. Tein Instagramia varten suositun ”Best nine 2018” kollaasin, jossa sananmukaisesti on yhdeksän suosituinta kuvaani tältä vuodelta. Hauskasti yhdeksästä kuvasta seitsemän on otettu joko joulu- tai marraskuussa. Mutta niinhän se taitaa mennä, että tällä hetkellä minimalismi ei ole niin ajankohtaista, joten runsaammat kuvat saavat enemmän tykkäyksiä ja runsautta meillä on riittänyt oikeastaan vain näin loppuvuodesta.

Mutta ei sen enempää kuvista, tehdään pikakurkistus vuoteen 2018. Vaikka vuosi on henkisesti ollut raskas, niin on tähän mahtunut kaikkea muutakin:

Ihania reissuja kaksin kappalein; New Yorkissa kävin ensi kertaa helmikuussa viettämässä pyöreitä vuosia ja kesällä suuntasimme neljäksi viikoksi lepäilemään ja kiertämään Floridaa

  Olohuoneen onnistunut muutos pitkän harkinnan jälkeen

Tyttären huoneen muutos toimivammaksi

Haaveiden työstämistä kohti todellisuutta (tästä lisää heti tammikuussa)

Vuosi on jäänyt mieleen kuitenkin keveämpänä kuin viime vuosi, joten oikeaan suuntaan ollaan selvästi menossa! Ensi vuodelle on tulossa huikeita juttuja, jotka vaikuttavat myös blogiin ja erityisesti blogin sisältöön. Mutta juhlitaan nyt uusi vuosi välissä pois ja jatketaan uusilla kujeilla tammikuussa. Laukut on pitkälti pakattuina ja me suunnataan vielä pienelle lomalle.

Kiitos, että olet pysynyt matkassa, vaikka tahti blogissa on hiljentynyt loppuvuotta kohti. Ihanaa uutta vuotta ja riemukkaita juhlia toivotellen,

allekirjoitus

Garden Party

Pieniin kemuihin ei paljon tarvitse nähdä vaivaa, ainakaan näin kesällä. Me oltiin mummilassa ja mökkeilemässä viime viikko ja raparperipiirakasta se ajatus sitten lähti, pöydän voi kattaa hiukan koreammin ja koristeet löytyvät käden ulottuvilta luonnosta. Omenapuut ovat juuri nyt niin kauniita ja entäs sitten kirsikkapuut!

Ja näillä helteillä voi hyvin mennä sieltä, missä aita on matalin. Itse päädyin valmiiseen piirakkapohjaan, mutta raparperit ovat omasta maasta ja varmasti tuoreita. Koristeluja varten mies joutui keikkumaan tikkailla, mutta saatiin kuin saatiinkin kirsikat kerättyä tarlteen ja parempiin suihin. Pian on omenasadon vuoro.

Ihanaa kesäpäivää toivotellen,

allekirjoitus

*Design Letters tuotteet on saatu Instagram yhteistyönä