Pumpkin patch

Moni paikallinen on sanonut, että syksy on paras vuodenaika täällä Marylandissa. En ole koskaan ollut itse syksyihminen – syksy nyt vielä on menetellyt, mutta kun tietää, että sitä seuraa pitkä, kylmä ja pimeä talvi, niin olen niputtanut erityisesti loppusyksyn tuohon samaan kategoriaan; pakollinen paha. Ensimmäiseltä syksyltä täällä odotin kurpitsahulluutta, halloweenia ja Thanksgivingiä. Syksy on osoittanut olevansa niin paljon enemmän nyt jo.

Näin suomalaisittain syyskuusta en edes puhuisi täällä syksynä, sillä lämpötilat huitelivat helteissä suurimman osan kuuta. Syksyhän alkaakin täällä virallisesti 23.9. eli eivät ehkä paikallisetkaan miellä syyskuuta vielä varsinaiseksi syksyksi. Nyt lokakuussakin ollaan saatu vielä nauttia ihanan lämpimistä shortsipäivistä, mutta joukkoon mahtuu myös epävakaisempaa säätä. Tämän huomaa helposti jo peräkkäisten päivien aikana, kun eilen oli +26 astetta ja aurinko paistoi ja tänään lämpötila näyttää +14 ja on harmaan pilvinen päivä. Lämpötilat vaihtelevat siis aika laajalla skaalalla ja mieleen tuli myös, että alkaisi ehkä olla aika hankkia tyttärelle kumisaappaat tai ainakin vedenpitävät kengät tennareiden tilalle…

Mutta se näistä meidän syyssäistä ja hypätään kuvien aiheeseen, nimittäin viime viikonloppuna vihdoin pääsimme pumpkin patchille ja katsomaan mitä kaikkea täkäläinen syysmeininki parhaimmillaan on. Ajoimme jo aamusta läheiselle maatilalle, jossa oli täysi meno päällä. Olen aina halunnut kokeilla corn maze sokkeloa eli maissipellolle tehtyä labyrinttia ja vähän ensin naureskelin, että täällähän on merkityt polut. Nauru kyllä hyytyi jossain vaiheessa, kun sokkeloa vain jatkui ja jatkui ja kiersimme kehää auringon paahtaessa. Matkan varrella oli tehtäviä, joita tytär suoritti innoissaan ja lopulta tunnin labyrintissa hortoilun jälkeen pääsimme oikeaa reittiä ulos maissisokkelosta. 

Labyrintti otti sen verran koville, että päätimme tutustua farmin omaan tarjontaan ja ostimme ehkä herkullisimpia donitseja, joita olen koskaan syönyt, näihin omppudonitseihin oli käytetty farmin omista puista kerättyjen omenoiden mehua. Kotiinviemisiksi lähtikin pari hillopurkkia ja juuri poimittuja omppuja. Tauon jälkeen oli aika nousta traktorin kyytiin ja suunnata kurpitsapellolle. Istuimme heinapaalien päällä matkan ajan ja oli kyllä aika huippu kokemus päästä keskelle peltoa valitsemaan juuri ne omat kurpitsat. Päädyimme yhteen isoon kurpitsaan ja takaisin maatilalle päästyä kurpitsa punnittiin ja käytiin maksamassa.

Meillä oli aivan tosi kiva päivä ja oli hauskaa päästä katsomaan kunnon amerikkalaista ajanvietettä. Iltapäivästä nimittäin maatilalla oli jonoa ihan joka paikkaan eli onneksi olimme hyvissäajoin liikkeellä. Ihmiset ostivat hurjia määriä kurpitsoja, meille riitti vähän vähempi, vaikka kotona tytär kyllä laskeskeli, että meiltäkin löytyy jo 17 kurpitsaa! Onko siellä muita kurpitsoihin hurahtaneita?

Mukavaa syysviikon jatkoa toivotellen,

allekirjoitus

Syksyn merkkejä ilmassa

Tännekin on syksy hiljalleen saapunut, ei kylläkään siinä perinteisessä mielessä kuin Suomessa. Syksyyn yhdistyy mielessä verkkaisesti pimenevät illat, sekä epävakaat ja viileät säät. Syksy ei ole aiemmin ollut mikään lempivuodenaikani, mutta täytyy sanoa, että jos syksy on tällainen kuin täällä, niin eipä ole mitään valittamista. Säät ovat pääasiassa jatkuneet yhtä lämpöisinä kuin aiemminkin, syksyn tulon huomaa putoilevista lehdistä ja viilenevistä illoista. Myös pimeys laskeutuu huomattavan nopeasti ja aiemmin kuin kesällä.

Ensimmäiset merkit syksyn tulosta olivat kauppoihin ilmestyvät Halloween koristeet ja kurpitsat. Niitä on ehditty nyt jo ihastella (ja kauhistella) useamman viikon ajan. Meillekin on tiensä löytänyt koristekurpitsoja ja tytär laittoi huoneensa koristelut jo viikko sitten kuntoon. Hän jaksaa tutkailla kauppojen lisääntyvää Halloween tarjontaa ahkerasti ja mikäs siinä, erityisesti näin ensi kertaa tähän vuodenaikaan täällä jaksan itsekin innostua koristeiden suurreellisuudesta. On oikeastaan aika kiva ajatus, että kun juhlitaan, niin juhlitaan sitten kunnolla, arkeahan riittää kyllä tarpeeksi.

Meidän on tarkoitus mennä Pumpkin Patchille ja valita oma kurpitsa kaivertamista varten suoraan pellolta. Olimme sen verran innoissamme, että olisimme jo viime viikonloppuna halunneet mennä testaamaan hayridea ja ottamaan kuvia kurpitsoista, mutta onneksi huomasin ennen lähtöä, että tätä täytyy odottaa kuun loppuun, jolloin alkaa varsinainen sesonki täällä meidän lähialueilla. Täytyy siis vielä malttaa mielensä ja tyytyä näihin koristekurpitsoihin.

Mukavaa syysviikon jatkoa toivotellen,

allekirjoitus

Tuosta noin vain marraskuuhun

Niin se vain marraskuu tulla tupsahti vähän varkain, tuntuu todellakin, että viikot vierivät huimaa vauhtia eteenpäin kohti joulua. Meillä vietettiin lokakuun viimeisenä pienimuotoisesti Halloween juhlia tyttären ja hänen kavereiden kanssa. Koristelu oli hauskaa puuhaa ja nyt kun tyttö on noin iso jo, niin itselle jää koko ajan pienempi siivu valmisteluissa – välillä täytyy vain itseä muistuttaa, että antaa tyttären tehdä enemmänkin, kun hän selvästi rakastaa samoja asioita kuin äitinsä.

Täytyy myöntää, että tämä kellojen siirron myötä suoraan kasvoille iskenyt pimeys on tänä vuonna tuntunut erityisen pahalta. En haluaisi poistua kotoa enää illemmalla minnekään ja muistuu taas mieleen kuinka pimeää ja synkkää koko pitkän talven (jos ei lumi tuo valoa) onkaan. Täsmälääkkeeksi olen viritellyt ympäri kotia kausivaloja ja kynttilöitäkin poltellaan tiuhaan. Toisaalta täytyy myöntää, että tuolla yhdistelmällä saa aika ihanan hygge-tunnelman luotua kotiin ja eipä sitä sitten tee mielikään lähteä enää minnekään.

Mitkä on sun parhaat vinkit piristää tätä pimeintä vuodenaikaa?

Ihanaa ja tunnelmallista viikonloppua <3

allekirjoitus