Kotiäidin päivä Amerikassa eli my day

Kaikenlaiset my day:t ovat suosiossa (tai ehkä jo menneen talven lumia), mutta täällä päiväni ovat hyvin erilaisia kuin Suomessa, joten ehkä teitäkin kiinnostaa millainen on kotiäidin päivä Amerikassa. Huomion arvoista on, että minun päiväni poikkeaa kovasti paikallisten äitien päivästä ja toisaalta, kun meillä ei ole pientä lasta kotona, niin rytmikin on aivan erilainen kuin se olisi isomman perheen äidillä.

Lähes kaikki vähän tutummat (ja osa vähemmän tutuistakin) on kyselleet miten oikein saan aikani kulumaan, kun tyttärellä on pitkät päivät koulussa ja mies on pitkän päivän töissä. Täytyy sanoa, että asia hiukan mietitytti itseänikin ennen muuttoa, mutta päivät ovat aika täysiä ja jos jostain syystä aikaa jäisi, niin aina riittää vähintääkin siivottavaa ja pyykättävää. Lisäksi ajankäyttöön täällä vaikuttaa vahvasti se, että lapset eivät alle 13-vuotiaina liiku minnekään yksin eli jo kuskina toimimisessa saa menemään aikaa. Tässä meidän perus maanantai:

Oma herätyskelloni pärähtää klo 6.20, olen yleensä ollut hereillä jo jonkin aikaa ennen kellon soittoa. Ensimmäiseksi tarkistan viestit, sekä Suomen uutisotsikot kännykältä. Nousen ja teen miehelle aamupuuron, sekä valmistan tyttären eväisiin hedelmän ja aamupalalle toisen. Miehen herätän klo 6.30 ja katson tarkemmin Instagramin ym., sekä vastailen viesteihin ennen kuin herätän tyttären klo 7.

Vaikka meillä on aikaa reilu tunti, niin yleensä silti tulee kiire kouluunlähdön kanssa, niin tänäkin aamuna. Tyttären vaatteet odottavat valmiina naulakossa, itse vedän jumppavaatteet päälle. Lämmitän tyttärelle lounaaksi lihapullia ja spagettia ja sitä ennen valmistelen ruokatermoksen lämpimäksi, että lounas säilyy lämpöisenä puoleen päivään. Ainoa mitä en meinaa muistaa laittaa eväisiin on pakkasessa säilytettävä jugurtti, sitä varten olen laittanut illalla eväslaukkuun muistilapun. Tyttären kanssa avaamme yhdessä joulukalenterit ja tarkistamme onko tontulta tullut yön aikana postia. Klo 8.15 olemme ulkona.

Kävelemme kouluun noin 20 minuuttia, koulun ovella on kaksi opettajaa vastaanottamassa lapsia, sisälle kouluun ei vanhemmilla ole asiaa (suomalaisen ja amerikkalaisen koulun eroista kirjoitin täällä). Lähden reippailemaan takaisin kotia kohti, paluumatkaan menee 12 minuuttia ja olen salilla klo 8.55. Koska salitaukoa oli peräti seitsemän viikkoa oman ja tyttären sairastamisten takia, otan aika rauhallisesti. Jumppaan puoli tuntia ja venyttelen. En jaksa laittaa ulkohousuja takaisin jalkaan ja aamun kirpsakka sää tuntuu viileältä.

Kello on kymmenen, kun olen uudelleen aamupalapöydässä suihkun jälkeen. Syön yleensä  tyttären kanssa yhtäaikaa leivän aamupalaksi ja salin jälkeen maustamatonta jugurttia, hedelmiä ja mysliä. Tässä vaiheessa huomaa, että on ollut salitaukoa ja oikaisen hetkeksi sohvalle vastailemaan viesteihin ja soitan äidille Suomeen.

Klo 10.45 tulee kiire, jos meinaa ottaa kuvia, aurinko nimittäin alkaa puolen päivän aikaan paistaa meille niin, ettei kuvia voi ottaa olohuone/ruokailutila/työhuone akselilla, makkarissa voi ottaa kuvia myöhemminkin. Huomaan laittaa pesukoneen päälle ja alan kuvaamaan. Tähän aikaan vuodesta hämyiset kynttiläräpsyt menestyisivät paremmin, mutta ne tuottavat vaikeuksia aurinkoisena päivänä ja niitä onneksi useimmat meillä ovat.

Klo 12 olen saanut pari onnistunutta kuvaa ja onkin jo kiire postata kuva Instagramiin, sillä kello on Suomessa 19 ja kohta on liian myöhäistä laittaa kuvaa. Tähän väliin on pitänyt myös ehtiä tallentaa kuva koneelle ja säätä värit ja valoisuus kuntoon. Yleensä otan useamman kuvan varastoon, ettei tule joka aamu kiire kuvata, mutta tällä kertaa mennään kiire kantapäillä.

Vastailen hetken kommentteihin ja lämmitän itselleni ruokaa. Kello on 13.30, kun pääsen syömään. Ruokailun jälkeen on vihdoin aika imuroida, tämän olisin toki halunnut hoitaa ennen kuvaamista, mutta tänään se ei onnistunut. Olen tehnyt itselleni siivouskalenterin siivouskomeron/pesukaapin oveen ja seuraan sieltä mitä kaikkea millekin päivälle kuuluu. Toki yleisen siisteyden mukaan katson mitä on tarpeellista tehdä milloinkin, mutta hyvänä muistutuksena kalenteri on toiminut esim. kasvien hoidon, jääkaapin siivouksen ym. kanssa.

Muistan, että on maanantai eli meidän kiireisin päivä ja alan valmistaa tyttären seuraavan päivän lounasta, kello on 14. Normaalisti tekisin myös miehelle seuraavan päivän eväät, mutta hän on nyt työmatkalla. Klo 15 menen postilaatikolle, Suomesta on saapunut ihana paketti, jatkan siitä suoraan autolle ja ajan koululle hakemaan tytärtä. Olen jo klo 15.20 odottamassa, tytär tulee klo 15.30. Tytär haluaisi käydä läheisessä kirjastossa, mutta tänään ei ehdi, ehkä sitten keskiviikkona, kun ei ole harrastuksia.

Kiirehdimme kotiin, tytär tekee läksyt (matikasta jää aina läksyjä, paitsi perjantaisin) istun vieressä ja autan tarpeen mukaan, kello on 16.30, kun läksyt on tehty. Syömme pikaisesti ja tytär soittaa papalle lyhyen puhelun. Klo 17.05 olemme taas autossa. Tytär harrastaa telinevoimistelua ja balettia ja tänään on voimistelupäivä. En tykkää ajaa pimeässä ja pimeä laskeutuu tällä hetkellä viiden aikaan. Reitti on kaunis, mutta tie kapea ja mutkainen. Mielessä käy, että mitä jos tapahtuu jotain ja mieskin on pari päivää työreissussa.

Tyttären voimistelu on klo 17.30-18.30 ja sen ajan sometan ihan hyvällä omallatunnolla, vastailen sähköposteihin ja viesteihin, harmillisesti Suomen päässä ei ole kukaan hereillä, joten kavereille ei tule laitettua viestejä. Kotiin ajamme pilkkopimeässä ja ihailemme matkalla upeita jouluvaloja; koristelu ja juhlinta täällä osataan, ihailen!

Onneksi läksyt on tehty ennen voimistelua, tytär pääsee suoraan kylpyyn ja iltapalalle. Hän katselee samalla Youtube joulukalentereita lemppari tubettajiltaan. Kello on 20, kun iltapala on syöty. Itse valmistelen seuraavan päivän eväitä sen verran kuin se ennakkoon on mahdollista. Katson tyttärelle seuraavan päivän vaatteet valmiiksi, tällä kertaa se tuottaa hiukan päänvaivaa, sillä heillä on koulussa ”winter spirit week”, tänään pukeuduttiin yöpaitaan ja huomenna pitäisi olla kokovalkoiset vaatteet. Yläosa löytyy helposti, mutta alaosa tuottaa vaikeuksia, harkitsen jo omalla kaapilla käymistä, mutta tytär kelpuuttaa valkopohjaiset kuviolliset leggarit, ongelma ratkaistu.

Hetken ehdimme pötkötellä vierekkäin sohvalla ja soittaa isille työreissuun ennen kuin luetaan iltasatu (tykkään edelleen lukea tyttärelle, vaikka ei enää tarvitsisi) ja mennään molemmat nukkumaan yhdeksältä.

Kivaa uutta joulukuun viikkoa toivotellen,

allekirjoitus

Amerikkalainen joulukuusi

Meillä on ensimmäistä kerta koskaan tekokuusi. Aiempina jouluina meillä on ollut pieniä ruukkukuusia ja tyttären ollessa pieni meillä oli parina jouluna oikea iso kuusi, mutta koska joulut vietettiin mummilassa, niin olemme pärjänneet viime vuodet pienellä (ja pitkään hyvänä säilyvällä) kuusella. Nyt kuitenkin halusin kunnon amerikkalaisen kuusen, jossa on paljon koristeita – tällä kertaa enemmän on ehdottomasti enemmän!

Voisi luulla, että kuusen ostaminen täällä olisi helppoa, sillä tarjontaa on ihan joka lähtöön ja joka kukkarolle. Löytyy jopa monivärisiä, värivaloja vaihtavia, sekä puolikkaita kuusia, jotka sopivat hyvin ahtaaseen tilaan seinän viereen. Näin jopa kulmaan sopivan kuusen ja tikunohuita pencil-kuusia. Ehkä erikoisin oli ylösalaisin sijoitettava kuusi… Oli niin tai näin, niin laajasta tarjonnasta huolimatta alkoi tuntua mahdottomalta löytää juuri se kuusi, mikä itselläni oli mielessä. Halusin lumisen kuusen, mutta en liian lumista, enkä toisaalta liian vähälumista. Mies oli jo ihan pyörällä päästään vaatimusteni kanssa, mutta totuus alkoi hänellekin valjeta, kun kiersimme katsomassa lukemattoman määrän kuusia. Lopulta uskaltauduin tilaamaan kuusen näkemättä sitä ja jännitin aika paljon onko se lopulta oikeanlainen.

Olihan se onneksi! Heti, kun kuusi oli saatu kasaan, niin tiesin, että se on juuri se, mitä olin etsinyt. Koristelusta niinikään mulla oli tarkka visio jo ennakkoon, sillä halusin valkoisen kuusen. Tein karsinnan joulukoristeille ennen muuttoa ja onneksi olin jättänyt ne mieluisimmat koristeet, joista suurin osa sopi tämän vuoden kuuseen. Lisäksi hankin ison määrän erilaisia valkoisia joulupalloja ja hiutaleita, sekä yksittäisiä koristeita. Lopputulos on hyvinkin amerikkalaistyylinen koristeilla kuorrutettu kuusi; juuri se mitä halusinkin. Ihanin tunne on tulla kotiin ja nähdä kuusi heti ovelta.

Kuusen ympärille syntyi kokonainen jouluinen nurkkaus tikkaiden, joulusukkien ja valojen myötä. Nautin myös kovasti siitä, että kuusi on jo näin ajoissa ja ehditään nauttia siitä koko joulukuu, sillä emme vietä tänä vuonnakaan joulua kotosalla, nyt siis otetaan kaikki irti joulunodotuksesta. Joko teillä muilla on kuusi vai odotatteko lähemmäs joulua?

Ihanaa joulukuun alkua toivotellen,

allekirjoitus

Ensimmäinen kiitospäivä

Me vietetään tänään ensimmäistä kiitospäivää ikinä ja aika rennolla otteella mennään. Kalkkuna kuuluisi aika saumattomasti tähän juhlaan, mutta meillä syödään tänään kalaa, sen sijaan maissia, muusia ja karpaloitakin löytyy pöydästä. Kurpitsapiirakka ei oikein maistu meille, joten jälkkäriksi syödään porkkanakakkua.

Otin pientä stressiä kaupassa käynnistä, koska meillä jäi viime tinkaan kaikki valmistelut sairastelun ja lääkärissäravaamisen, sekä rästiin jääneiden asioiden osalta. Ehdimme kauppaan vasta eilen aamulla, minkä ajattelin olevan ihan liian myöhäistä, sillä en viihdy ruuhkissa ollenkaan. Aamupäivästä oli kuitenkin vielä yllättävän rauhallista ja väljää ja kun tytär aloitti kiitospäivän vapaat puolen päivän aikaan, niin olin saanut asiat hoidettua, eikä stressistä ollut tietoakaan.

Koska me vietetään kiitospäivää omalla porukalla (paitsi mies on työreissussa), niin amerikkalaistyylistä juhlaa ei meillä ole tiedossa. Olen jostain lukenut, että kiitospäivä on jopa isompi juhla kuin joulu ja tähän satsataan kunnolla paikallisten keskuudessa. Joulua pääosin aletaan koristelemaan vasta kiitospäivän jälkeen, mutta meillä on menty senkin suhteen niinkuin hyvältä tuntuu ja aika paljon jouluisia juttuja meiltä jo löytyykin. Kuusen pitäisi saapua tänään ja odotan toiveikkaana, että se olisi sellainen kuin kuvittelen. Tuntuu ihan uskomattomalta, että joulukuu alkaa sunnuntaina, suotuisat säät ovat ilmeisesti aiheuttaneet sen, että elän edelleen lokakuuta – eihän tähän aikaan vuodesta kuulu olla aurinkoista ja lämpöistä, saati nähdä orvokkeja…

Tyttären koulussa on valmistauduttu ahkerasti kiitospäivään, niin askarteluin, juhlin kuin käymällä läpi kiitospäivään liittyviä perinteitäkin. Olikin ihana kuulla, että tytär oli omalle kiitollisuuslistalleen kirjoittanut perheen, ystävät ja kodin. Voin täysin täysin samaistua hänen listaansa, lopulta ne tärkeimmät asiat löytyvät helposti miettimättä ja tämä kulunut puoli vuotta ulkomailla on vain vahvistanut tunnetta siitä, mikä itselle on oikeasti tärkeää.

Ihanaa torstaita toivotellen,

allekirjoitus