Tosi kyseessä

Jos nyt kertaalleen ehdittiinkin jättää hyvästit ja lähteä muuttokuorman kera uuteen kotiin rapakon taakse, niin silti silloin mielessä siinsi lähestyvä lomapätkä Suomessa. Lähdettiin, mutta ei niin tosissaan. Nyt sen sijaan on loma lopuillaan ja on tosi kyseessä. Kun suuntaamme lentokentälle, olen liiankin tietoinen siitä, että seuraavan kerran tulen Suomeen vuoden päästä. Ja vuosi tuntuu hurjan pitkältä ajalta, toisaalta tiedän sen kuluvan nopeaa vauhtia, mutta tässä kohtaa, tässä lähdön tohinassa se tuntuu hurjan pitkältä ajalta.

Kävin viime hetken paniikkiostoksilla Prismassa, pyörin pitkin käytäviä miettien mitä vielä puuttuu, mitä voisin kaivata vuoden aikana. Ja montaakin asiaa kaipaan varmasti, mutta niitä ei saa Prismasta, eikä niitä varsinkaan saa sullottua laukkuun. Tyydyin lappamaan kaksin käsin salmiakkia, suklaata ja purkkaa ostoskärryyn. Ja nenäliinoja tottakai, paikallisethan eivät vastaa tehtävänkuvaan laisinkaan niin hyvin kuin tuttu Nessu. Kuivaleipähyllyllä repsahdin hapankorppuihin, mutta vain pieneen pakettiin, sillä isompi ei varmasti mahdu laukkuun.

Ette usko mitä kaikkea muuta olen laukkuihin sullonut! Jostain syystä minusta on tullut mattohamsteri ja olen jälleen tuomassa yhden maton uuteen kotiin! Tästä alkaa jo tulla tapa. Laukuista löytyy myös pyyhkeitä (en voinut vastustaa Annon alea), sekä hammastahnoja, joita on jo viety pitkin kevättä ja jälleen niitä löytyy useampia. Vaatteita on pieni määrä verrattuna kaikkeen muuhun tarpeelliseen ja tarpeettomaan, mitä nyt voi vuoden aikana kaivata. Apteekkikäynti oli ihan oma lukunsa tässä hamstraussarjassa. Ai niin, polttimoja mahtuu mukaan myös tottakai, niinpä saadaan loputkin muuttokuorman mukana tulleet valaisimet käyttökuntoon kotona.

Alennusmyynnit eivät varsinaisesti helpottaneet pakkaamista, sillä kaikkea kivaa tuntuu löytyvän juuri nyt. Jopa sellaisia, joita olen pitemmän aikaa miettinyt, mutta en ole saanut hankituksi. Niinpä kyselin etukäteen varmistusta, että voin kuljettaa käsimatkatavaroiden mukana muun muassa maljakon, sillä rapakon takaahan ei maljakkoja tietenkään saa hankittua…

Joku ehkä ihmettelee, miksi tulimme Suomilomalle näin pian, mutta se johtuu ihan vain siitä, että mies on ehtinyt asua jo puoli vuotta uudessa kodissa (mihin tämä aika katoaa), joten käynti oli enemmän kuin ajankohtainen hänelle. Ja täytyy myöntää, että olen nauttinut lomasta ja vapaa-ajasta, sillä loppuaika Suomessa ennen muuttoa oli vähintäänkin kiireistä. Nyt olen ehtinyt nähdä kavereita, viettää oikeaa lomaa ja hoitaa loput asiat ilman kiirettä. Me ollaan nyt valmiita seikkailuun.

Ihanaa sunnuntaita sinulle toivotellen,

allekirjoitus

Kesäkuu kuvina

Meidän kesäkuu on ollut ehkä jännin ikinä. Kuten tiedättekin, meidän muutto Marylandiin Amerikkaan ajoittui kesäkuun alkuun, heti Suvivirren jälkeen. Vaikka muutosta on vasta (jo!) kuukausi aikaa, tuntuu hämmentävältä miten paljon tähän ensimmäiseen kuukauteen on mahtunut tapahtumia!

Reissaamista kertyi kuukaudelle ehkä jopa liikaakin, sillä olemme takaisin Suomessa – tällä kertaa viettämässä kesälomaa. Mieshän muutti rapakon toiselle puolelle jo talvella, joten päätimme viettää osan lomasta Suomessa. Tulimme edeltä kahdestaan tyttären kanssa ja matka olisi voinut sujui hiukan parempien tähtien alla, sillä pieni ukkosen aiheuttama viivästymä Washington DC:n päässä aiheutti meille aikamoisia mutkia matkaan ja lopulta kokonaismatka-aikaa kertyi peräti 27 tuntia. Yliväsyneenä vihdoin perille saavuttua hiukan kyllä pisti naurattamaan, että aikanaan häämatkamme kohteeseen Seychellit kesti juurikin 27 tuntia, tällä hetkellä kohde ei eksoottisuudessaan ihan yltänyt samaan…

Ilokseni olemme ehtineet kiireisestä ensimmäisestä kuukaudesta huolimatta reissaamaan myös uudessa kotimaassa. Aloitimme juhannuksen vietolla juurikin Washington DC:ssa, enkä olisi tähän kohtaan parempaa paikkaa keskikesän juhlalle keksinytkään. Saimme mieluista seuraa toisesta suomiperheestä ja aika kului kuin siivillä nähtävyyksiä kierrellessä, sekä kokemuksia vaihtaessa. Ehdimme jopa tutustumaan pariin museoon, sekä upeaan kasvitieteelliseen ja sen kauniiseen puistoon. DC:tä en voi tarpeeksi hehkuttaa ja suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös monipuoliseen museotarjontaan, mikäli suuntaatte sinne suunnalle. Meillä on talven varalle useita kohteita jo listalla.

Moikkasimme myös Kanelia ja kardemummaa -blogin Mariaa ja hänen perhettään, ja en voi kuin kiitellä kuinka mahtavaa onkaan, että heidän perheensä sattumalta on samassa tilanteessa tismalleen samaan aikaan. Ja satuimme vieläpä sopivan lähelle toisiamme näinkin isossa maassa. Jatkotapaamisia on luvassa, se on varmaa.

Muuttokuorman saavuttua (heti seuraavana päivänä, kun olimme itse saapuneet uuteen kotiin) olen koittanut sisustella parhaani mukaan. Täytyy myöntää, että mikään ei ole varsinaisen helposti sujunut – tai jos jokin on, niin olen kyllä muistanut iloita siitä. Malliesimerkkinä olkoon tyttären huoneen puolapuut, jotka muuten eivät ole vieläkään seinällä, mutta ovat jo ehtineet työllistää meitä moneen otteeseen. Uskon, että nekin vielä seinälle pääsevät, mutta useamman ylimääräisen työvaiheen ne kyllä vaativat. Onneksi meillä ei ole kiirettä minnekään ja iloita voi siitä, että pari huonetta on kuitenkin jo hyvällä mallilla ja loputkin siitä aikanaan edistyvät.

Erikoisimmasta päästä oleva ongelma, johon olen törmännyt on haastavuus löytää viherkasveja. Ja siis isoja sellaisia. Ehkä vain olen etsinyt vääristä paikoista, eikä googlekaan ole tällä erää ollut kovin auttavainen. Koska huonekorkeus antaa tilaa isommillekin kasveille, eikä tila muutenkaan ole loppumassa kesken, haluaisin olohuoneeseen ison kasvin. En vain ole onnistunut sellaista vielä löytämään. Kotiovellehan voi tilailla mitä vain, mutta jostain syystä haluaisin itse päästä valikoimaan ja näkemään mitä olen hankkimassa. Ehkäpä lomien jälkeen käytän tähän kunnolla energiaa löytääkseni olohuoneen tyhjänä odottavalle seinäpätkälle sopivan puun.

Kuten kuvistakin voi päätellä, meidän lempparipaikka on ehdottomasti ollut altaalla. Joka päivä on tullut vietettyä aikaa altaalla ja tyttärestä on kehkeytynyt oikea vesipeto, jota on vaikea houkutella pois vedestä. Isänsä juuri totesi, että hän joutuu uimaan ihan tosissaan heidän välisissään uintikisoissa. Aamupäivät on siispä järjestelty kotia ja tehty muita arkiaskareita ja iltapäivät vietetty loikoillen (=minä) altaan reunalla. Vaikka olisikin kivaa, että koti olisi jo kaikin puolin valmis, niin olen ajatellut, että onhan minulla koko syksy aikaa sisustella. Tyttären tulevien koulupäivien pituus tuli kaikesta valmistautumisesta huolimatta hiukan järkytyksenä, joten täytyyhän sitä jotain puuhaa olla itsellekin päivien täytteeksi. 

Nyt toivottelen kuitenkin ihanaa heinäkuun alkua jokaiselle, toivotaan aurinkoisia säitä!

allekirjoitus

Ensimmäiset kuulumiset uudesta kodista

Viimein ehdin tänne blogin pariin pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen. Tässähän on ehtinyt tapahtumaan jos vaikka mitä! Olemme olleet nyt viikon uudessa kodissa ja aika on kulunut kuin siivillä. Heti tulomme jälkeisenä päivänä meille saapui nimittäin muuttokuorma ja touhua on riittänyt kiitettävästi. Monenlaista kommellusta on mahtunut matkalle, sillä lähtiessämme Suomesta meillä oli kahden ison ja painavan matkalaukun lisäksi mukana lähes 30kg painava iso matto, joka nyt näissä kuvissa komeilee olohuoneen lattialla. Maton matka uuteen kotiin ei ollut missään nimessä mutkaton, vaan tiukan koneenvaihdon yhteydessä Amsterdamissa se unohtui seilaamaan jos vaikka minne. Seurantatietojen mukaan se pyöri ainakin Reykjavikissa ja Lontoossa… Ja saapui kuin saapuikin viime viikon lopulla eräänä yönä tänne oikeaan osoitteeseen asti. Laukkumme jäivät myös jatkolennolta, mutta saapuivat sentään hiukan nopeammin perille, mutta nekin – kuinkas muuten – keskellä yötä…

Itselleni epäominaiseen tapaan meillä on vielä monessa huoneessa keskeneräistä. Asiaan lienee monta selitystä, parhaimmat ovat parin päivän kulttuuriohjaus, jossa todellakin kului pari päivää, sekä säät, joista on ollut ihan pakko nauttia altaalla. Vielä en siis ole sisäistänyt sitä, ettei täällä olla väliaikaisesti lomalla, vaan säistä ja mukavuuksista on otettava kaikki irti heti. Haastavin järjesteltävä on ehdottomasti tyttären huone, jossa kiinteiden kaappien puute näkyy kaikista selkeimmin. Pari reissua IKEAan onkin siis mahtunut jo tähän viikkoomme uudessa kodissa. Eilisen sadepäivän vietin tiiviisti kaappeja ja hyllyjä kasaten ja nyt on vuorossa vihdoin huoneen järjestelyä, josko siellä mahtuisi tytär taas jumppaamaankin pian.

Alemmassa kuvassa näkyvä ruokailutilan lamppu on muuten tuunauksen tulosta. Täytyy jossain vaiheessa esitellä teille millainen ruokailutila olisikaan alkuperäisessä asussaan. Nyt kuitenkin jatkamaan järjestelyä ja sitten nauttimaan auringosta.

Mukavaa päivää toivotellen,

allekirjoitus