Pumpkin patch

Moni paikallinen on sanonut, että syksy on paras vuodenaika täällä Marylandissa. En ole koskaan ollut itse syksyihminen – syksy nyt vielä on menetellyt, mutta kun tietää, että sitä seuraa pitkä, kylmä ja pimeä talvi, niin olen niputtanut erityisesti loppusyksyn tuohon samaan kategoriaan; pakollinen paha. Ensimmäiseltä syksyltä täällä odotin kurpitsahulluutta, halloweenia ja Thanksgivingiä. Syksy on osoittanut olevansa niin paljon enemmän nyt jo.

Näin suomalaisittain syyskuusta en edes puhuisi täällä syksynä, sillä lämpötilat huitelivat helteissä suurimman osan kuuta. Syksyhän alkaakin täällä virallisesti 23.9. eli eivät ehkä paikallisetkaan miellä syyskuuta vielä varsinaiseksi syksyksi. Nyt lokakuussakin ollaan saatu vielä nauttia ihanan lämpimistä shortsipäivistä, mutta joukkoon mahtuu myös epävakaisempaa säätä. Tämän huomaa helposti jo peräkkäisten päivien aikana, kun eilen oli +26 astetta ja aurinko paistoi ja tänään lämpötila näyttää +14 ja on harmaan pilvinen päivä. Lämpötilat vaihtelevat siis aika laajalla skaalalla ja mieleen tuli myös, että alkaisi ehkä olla aika hankkia tyttärelle kumisaappaat tai ainakin vedenpitävät kengät tennareiden tilalle…

Mutta se näistä meidän syyssäistä ja hypätään kuvien aiheeseen, nimittäin viime viikonloppuna vihdoin pääsimme pumpkin patchille ja katsomaan mitä kaikkea täkäläinen syysmeininki parhaimmillaan on. Ajoimme jo aamusta läheiselle maatilalle, jossa oli täysi meno päällä. Olen aina halunnut kokeilla corn maze sokkeloa eli maissipellolle tehtyä labyrinttia ja vähän ensin naureskelin, että täällähän on merkityt polut. Nauru kyllä hyytyi jossain vaiheessa, kun sokkeloa vain jatkui ja jatkui ja kiersimme kehää auringon paahtaessa. Matkan varrella oli tehtäviä, joita tytär suoritti innoissaan ja lopulta tunnin labyrintissa hortoilun jälkeen pääsimme oikeaa reittiä ulos maissisokkelosta. 

Labyrintti otti sen verran koville, että päätimme tutustua farmin omaan tarjontaan ja ostimme ehkä herkullisimpia donitseja, joita olen koskaan syönyt, näihin omppudonitseihin oli käytetty farmin omista puista kerättyjen omenoiden mehua. Kotiinviemisiksi lähtikin pari hillopurkkia ja juuri poimittuja omppuja. Tauon jälkeen oli aika nousta traktorin kyytiin ja suunnata kurpitsapellolle. Istuimme heinapaalien päällä matkan ajan ja oli kyllä aika huippu kokemus päästä keskelle peltoa valitsemaan juuri ne omat kurpitsat. Päädyimme yhteen isoon kurpitsaan ja takaisin maatilalle päästyä kurpitsa punnittiin ja käytiin maksamassa.

Meillä oli aivan tosi kiva päivä ja oli hauskaa päästä katsomaan kunnon amerikkalaista ajanvietettä. Iltapäivästä nimittäin maatilalla oli jonoa ihan joka paikkaan eli onneksi olimme hyvissäajoin liikkeellä. Ihmiset ostivat hurjia määriä kurpitsoja, meille riitti vähän vähempi, vaikka kotona tytär kyllä laskeskeli, että meiltäkin löytyy jo 17 kurpitsaa! Onko siellä muita kurpitsoihin hurahtaneita?

Mukavaa syysviikon jatkoa toivotellen,

allekirjoitus

Arjen aloitus uudessa kotimaassa

Eteiskuvien myötä ajattelin kirjoitella teille hiukan meidän kaikista jännittävimmästä viikosta täällä uudessa kotimaassa. Siitä lähtien kun varmistui, että muutamme tänne Marylandiin jännitimme miehen kanssa eniten tyttären tulevaa koulutaivalta ja sopeutumista tänne. Kesäloma oli meillä historiallisen pitkä, olimme tyttären kanssa lomalla kolme kuukautta ja siinä ajassa ehti tottua meidän omaan arkirytmiin ja odottaa niitä yhteisiä vapaita, kun mieskin on vapaalla. Tähän kaikkeen tuli muutos tiistaina, kun tytär aloitti paikallisen koulun muiden lomiltapalaajien mukana.

Täytyy myöntää, että minulla oli pala kurkussa joka kerta, kun mietin tulevaa koitosta ja kouluaamuna oli koko porukalla perhosia vatsassa. Onneksi mies pääsi mukaan koululle ensimmäisenä päivänä, joten oli helpompi olla jäämättä kurkkimaan pihalle, hah. Kouluun sisälle ei ole asiaa vanhemmilla, vaan lapset iästä ja kielitaidosta huolimatta jätetään ovelle. Onneksi tyttärellä oli alkujännityksen jälkeen sujunut päivä paremmin kuin uskalsimme toivoa ja kavereitakin jo löytyi. Tuntuu myös kivalta, että uudet kaverit ovat kovin avuliaita ja auttavat missä pystyvät, sillä opettajalla ei ole aikaa keskittyä yhteen lapseen isossa luokassa. Ja onneksi tuolta tyttäreltä löytyy sisua, jolla puski läpi varmasti vaikean ja vaativan ekan päivän. Seuraavina päivinä kouluunlähtö onkin ollut jo helpompaa, kun on kavereita odottamassa.

Mielenkiintoinen keskustelu käytiin lounaasta heti ensimmäisenä päivänä. Päätin jo ajoissa pakata itsetehdyt eväät tyttärelle kurkattuani koulun ruokalistaa. Tytär ottaa lämpimän lounaan ja lisukkeeksi hedelmiä ym. mukaan kouluun. Moni kavereista tuo kotona eväät myöskin, mutta ne ovat kuulemma hiukan erityylisiä sisältäen suolakeksejä, keksejä ja jopa karkkia. Jollain sentään on jugurtti ja leipä mukana. Koulun mainostama terveellinen ja ravitseva lounas on vaihtelevasti pizzaa, nugetteja, nachoja jne. Onneksi ainakin toistaiseksi tytär on ollut tyytyväinen oikeasti ravitsevaan lounaaseen, sillä päivät ovat pitkiä ja tauot lyhyitä.

Täällä alkoi siis jälleen uudenlainen arki koko perheelle. Katsotaan miten tämä tästä muokkaantuu vielä, kun kaikki harrastukset alkavat parin viikon päästä.

Mukavaa syyskuun alkua toivotellen,

allekirjoitus

Tosi kyseessä

Jos nyt kertaalleen ehdittiinkin jättää hyvästit ja lähteä muuttokuorman kera uuteen kotiin rapakon taakse, niin silti silloin mielessä siinsi lähestyvä lomapätkä Suomessa. Lähdettiin, mutta ei niin tosissaan. Nyt sen sijaan on loma lopuillaan ja on tosi kyseessä. Kun suuntaamme lentokentälle, olen liiankin tietoinen siitä, että seuraavan kerran tulen Suomeen vuoden päästä. Ja vuosi tuntuu hurjan pitkältä ajalta, toisaalta tiedän sen kuluvan nopeaa vauhtia, mutta tässä kohtaa, tässä lähdön tohinassa se tuntuu hurjan pitkältä ajalta.

Kävin viime hetken paniikkiostoksilla Prismassa, pyörin pitkin käytäviä miettien mitä vielä puuttuu, mitä voisin kaivata vuoden aikana. Ja montaakin asiaa kaipaan varmasti, mutta niitä ei saa Prismasta, eikä niitä varsinkaan saa sullottua laukkuun. Tyydyin lappamaan kaksin käsin salmiakkia, suklaata ja purkkaa ostoskärryyn. Ja nenäliinoja tottakai, paikallisethan eivät vastaa tehtävänkuvaan laisinkaan niin hyvin kuin tuttu Nessu. Kuivaleipähyllyllä repsahdin hapankorppuihin, mutta vain pieneen pakettiin, sillä isompi ei varmasti mahdu laukkuun.

Ette usko mitä kaikkea muuta olen laukkuihin sullonut! Jostain syystä minusta on tullut mattohamsteri ja olen jälleen tuomassa yhden maton uuteen kotiin! Tästä alkaa jo tulla tapa. Laukuista löytyy myös pyyhkeitä (en voinut vastustaa Annon alea), sekä hammastahnoja, joita on jo viety pitkin kevättä ja jälleen niitä löytyy useampia. Vaatteita on pieni määrä verrattuna kaikkeen muuhun tarpeelliseen ja tarpeettomaan, mitä nyt voi vuoden aikana kaivata. Apteekkikäynti oli ihan oma lukunsa tässä hamstraussarjassa. Ai niin, polttimoja mahtuu mukaan myös tottakai, niinpä saadaan loputkin muuttokuorman mukana tulleet valaisimet käyttökuntoon kotona.

Alennusmyynnit eivät varsinaisesti helpottaneet pakkaamista, sillä kaikkea kivaa tuntuu löytyvän juuri nyt. Jopa sellaisia, joita olen pitemmän aikaa miettinyt, mutta en ole saanut hankituksi. Niinpä kyselin etukäteen varmistusta, että voin kuljettaa käsimatkatavaroiden mukana muun muassa maljakon, sillä rapakon takaahan ei maljakkoja tietenkään saa hankittua…

Joku ehkä ihmettelee, miksi tulimme Suomilomalle näin pian, mutta se johtuu ihan vain siitä, että mies on ehtinyt asua jo puoli vuotta uudessa kodissa (mihin tämä aika katoaa), joten käynti oli enemmän kuin ajankohtainen hänelle. Ja täytyy myöntää, että olen nauttinut lomasta ja vapaa-ajasta, sillä loppuaika Suomessa ennen muuttoa oli vähintäänkin kiireistä. Nyt olen ehtinyt nähdä kavereita, viettää oikeaa lomaa ja hoitaa loput asiat ilman kiirettä. Me ollaan nyt valmiita seikkailuun.

Ihanaa sunnuntaita sinulle toivotellen,

allekirjoitus