Ensimmäiset kuulumiset uudesta kodista

Viimein ehdin tänne blogin pariin pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen. Tässähän on ehtinyt tapahtumaan jos vaikka mitä! Olemme olleet nyt viikon uudessa kodissa ja aika on kulunut kuin siivillä. Heti tulomme jälkeisenä päivänä meille saapui nimittäin muuttokuorma ja touhua on riittänyt kiitettävästi. Monenlaista kommellusta on mahtunut matkalle, sillä lähtiessämme Suomesta meillä oli kahden ison ja painavan matkalaukun lisäksi mukana lähes 30kg painava iso matto, joka nyt näissä kuvissa komeilee olohuoneen lattialla. Maton matka uuteen kotiin ei ollut missään nimessä mutkaton, vaan tiukan koneenvaihdon yhteydessä Amsterdamissa se unohtui seilaamaan jos vaikka minne. Seurantatietojen mukaan se pyöri ainakin Reykjavikissa ja Lontoossa… Ja saapui kuin saapuikin viime viikon lopulla eräänä yönä tänne oikeaan osoitteeseen asti. Laukkumme jäivät myös jatkolennolta, mutta saapuivat sentään hiukan nopeammin perille, mutta nekin – kuinkas muuten – keskellä yötä…

Itselleni epäominaiseen tapaan meillä on vielä monessa huoneessa keskeneräistä. Asiaan lienee monta selitystä, parhaimmat ovat parin päivän kulttuuriohjaus, jossa todellakin kului pari päivää, sekä säät, joista on ollut ihan pakko nauttia altaalla. Vielä en siis ole sisäistänyt sitä, ettei täällä olla väliaikaisesti lomalla, vaan säistä ja mukavuuksista on otettava kaikki irti heti. Haastavin järjesteltävä on ehdottomasti tyttären huone, jossa kiinteiden kaappien puute näkyy kaikista selkeimmin. Pari reissua IKEAan onkin siis mahtunut jo tähän viikkoomme uudessa kodissa. Eilisen sadepäivän vietin tiiviisti kaappeja ja hyllyjä kasaten ja nyt on vuorossa vihdoin huoneen järjestelyä, josko siellä mahtuisi tytär taas jumppaamaankin pian.

Alemmassa kuvassa näkyvä ruokailutilan lamppu on muuten tuunauksen tulosta. Täytyy jossain vaiheessa esitellä teille millainen ruokailutila olisikaan alkuperäisessä asussaan. Nyt kuitenkin jatkamaan järjestelyä ja sitten nauttimaan auringosta.

Mukavaa päivää toivotellen,

allekirjoitus

Kypsyttelyä

 

Super kiireiset viikot takana ja jännitystäkin alkaa olla ilmassa, sillä eilen oli mun viimeinen työpäivä ja sehän tarkoittaa sitä, että muuttoon ei ole enää pitkä aika. Itseasiassa muuttopäivä on buukattu ensi viikolle ja vähän jännittää missä kunnossa pari kuukautta seilanneet tarvarat saapuvat uuteen kotiin.

Haikeutta on myös ilmassa, se on selvää. Tyhjä koti ei ole enää hetkeen tuntunut kodilta, mutta lämpimät muistot ovat aiheuttaneet ikävää. Ja kyllähän olen tästä kodista tykännyt ihan todella paljon, vaikka olenkin monella tapaa valmis siirtymään eteenpäin. Jännää on ollut huomata miten vielä puoli vuotta sitten ajattelin miten paljon kaikkia asioita tuleekaan ikävä. Puoli vuotta on kuitenkin pitkä aika ja kypsyttänyt monella tavalla henkisesti siihen, että lopulta ne asiat, joita tulee ikävä, eivät välttämättä olekaan asioita, vaan niitä ihmisiä. Ja niitä ihmisiäkin on kourallinen, joita todella jään kaipaamaan.

Kypsyttelyä on tapahtunut siis monessa mielessä ja kun on lähtökuopissa, huomaa myös monen siedetyn asian tuntuvan yhtäkkiä sietämättömältä. Aivan kuin kaikki merkit näyttäisivät siihen suuntaan, että nyt on muutosten aika, aika siirtyä eteenpäin, katsoa uuden kulman taakse ja totutella uusiin kuvioihin. Että nyt kun ei enää tarvitse etsimällä etsiä positiivia puolia, niin huomaa kuinka onkin vain mielessään pitänyt yllä positiivista kuvaa, vaikka muutoksen aika olisikin ollut jo paljon aiemmin. Ratkaiseva askel on nyt otettu ja se ensimmäinen ei koskaan ole helpoin. Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että ilman tarttumista tällaisiin mahdollisuuksiin jäisi jossittelemaan hukkaan heitettyjä tilaisuuksia. Seikkailun perusteet on nyt luotu ja pian ollaan valmiina aloittamaan täysin uusi vaihe elämässä. Tarkoitus on kirjata tännekin jatkossa huomattavasti useammin sekä meidän kuulumisia että tuttuja sisustusjuttuja. Hetki vielä ja aikaa pitäisi jäädä muuhunkin kuin kaikenlaiseen ulkomaanmuuttoon liittyvään säätöön.

Aurinkoista helatorstaita toivotellen,

allekirjoitus

Muutto mielessä – miten pienellä määrällä selviää pari kuukautta?

Jos viime viikonloppu tuli vietettyä varastoa läpikäyden ja vanhoja papereita (ja jopa valokuvia) silputen, niin tämä viikonloppu menee ihan eri tunnelmissa. Eilisilta vietettiin viihdyttävässä Disney on Ice -showssa ja sydäntä lämmittää, että tytär lähti sinne edelleen jännityksen ja ilon sekaisin tuntein, onneksi ei tarvitse koko ajan olla niin iso tyttö. Tälle päivälle riittää myös ohjelmaa kodin ulkopuolella, mikä tekee kyllä todella hyvää tähän väliin.

Täällä päässä riittää tekemistä, toki ihan arjen pyörityksessä, mutta myös tulevaan muuttoon liittyvissä asioissa. Edelleen tuntuu siltä, että selvitettäviä asioita tupsahtaa eteen joka päivä. Lisäksi saamme (tai tässä tapauksessa mies saa) tulevan kotimme avaimet vihdoin huomenna! Pääsen onneksi virtuaalikierrokselle facetimen välityksellä, vaikka mieluiten toki olisin paikalla mukana. Mikä kuitenkin tärkeintä, saamme viimein mittoja tulevasta kodista ja selviää sekin mahtuuko suunnittelemani huonekalut paikoilleen, aika tärkeää tietoa tulossa! :D

Edessä olisikin tärkeitä päätöksiä sen suhteen milloin meidän muuttokuorma eli kontti lähtee matkaan. Muuttokuorman saapumiseen määränpäähän luvattiin aikahaarukka 6-8 viikkoa, joista kuulemma jälkimmäinen lähempänä totuutta. Niinpä on pian päätettävä kuinka pitkään asumme täällä päässä ilman suurinta osaa omaisuudesta ja kuinka pitkään taas jaksamme uudessa kodissa odottaa tulevia tavaroita. Ei lopulta mitään pieniä päätöksiä, sillä näillä näkymin meille tänne päähän jää käyttövaatteiden lisäksi (työ)pöytä, sänky, osa sohvaa, kattovalaisimet ja joitain mattoja. Uuteen kotiin mies kävi tilailemassa sängyn ja sohvan eilen, joten uudessakaan kodissa ei onneksi tarvitse ihan tyhjän päällä elellä.

Ihan mielenkiintoista miettiä kuinka pienellä varustuksella tulemme toimeen pari kuukautta. Se mitä muuttokuormasta jää pois on nimittäin mahduttava kahteen matkalaukkuun tai myytävä pois. Olisikin osattava tehdä oikeita valintoja niin vaatteiden kuin päivittäin tarvittavien asusteiden, kenkien ym. suhteen. Sekin mietityttää, kuinka kivaa on sitten purkaa ne omat tavarat uudessa kodissa askeettisen vaiheen jälkeen – vai ahdistaako tavarapaljous?

Mutta niitä tulevan kodin mittoja, niitä odotan todella kovasti! Pian siis luvassa suunnitelmia eri huoneiden sisustuksiin, pitäkäähän peukkuja, että mukaan lähtevät huonekalut mahtuvat niille suunnitelluille paikoille!

Ihanaa viikonloppua toivotellen,

allekirjoitus