Kotikoulua koronan varjossa

Kun miettii taaksepäin tämän viikon kulkua, niin ei meinaa oikein pysyä perässä mitä kaikkea tässä onkaan tapahtunut. Myönnän itse kuunnelleeni maailman tapahtumia vakavin mielin, mutta siitä huolimatta täällä meillä tilanne ei vielä vaikuttanut hälyttävältä. Vakavammaksi tilanne muuttui kuitenkin lyhyellä aikataululla ja viimeistään torstaina herätessäni uutisiin lentorajoituksista oli selvää, että tosi on kyseessä myös meillä. Hamstraamisesta voidaan olla montaa mieltä – samoin vessapaperista – mutta itse olen ihan tyytyväinen, että ehdimme jo ennen tuota torstaita hakea kaappeihin täytettä, sillä torstain uutiset saivat viimeistään ihmiset liikkeelle ja kauppojen hyllyt näyttivät osittain täysin tyhjiltä. Myöhemmin leikkipuistossa ollessamme kilahti kännykkääni viesti koulujen sulkemisesta.

Perjantaina koulussa jaettiin kotiin (kohtalaisen epämääräinen) opiskelumateriaali, sekä pulpetit tyhjennettiin. Mukaan lähti myös esimerkiksi nokkahuilu, josta juuri alkoi soittotestit ja joiden piti jatkua viikottain. Nyt pääsee siis äitikin kunnolla harjoittelemaan nokkahuilulla, sillä mullahan se jäi omana kouluaikana monen sattuman summana harjoittelematta… Täällä suhtaudutaan kotiopetukseen tässä vaiheessa niin, että ylläpidetään taitoja, eikä kotona velvoiteta opettelemaan uutta. Kuitenkin esimerkiksi matematiikan opetus on siirtynyt osittain nettiin, josta löytyy normaalitilanteessakin virtuaalitunteja, sekä tehtäviä. Lukukirjoja on parin viikon kotiopetukseen varattu vähintäänkin tarpeellinen määrä, kuten alempaa huomaatte. 

Koulupäivät ovat normaalisti seitsemän tuntisia, joten kotikouluun meillä on kohtalaisen väljä aikataulu. Silti jonkinlainen aikataulu meillä on oltava, sillä tytär helposti askartelisi ja jumppaisi kaiket päivät, jos vain mahdollista. Uusi arki näyttää erikoiselta, erikoisemmaksi vielä tämän tekee se, ettei kukaan tiedä mitä tulee tapahtumaan (sitä voidaan vain ennustaa muiden maiden esimerkistä) tai kauanko erikoistilanne tulee kestämään.

Tällä hetkellä vielä harmittaa kovasti odotettujen reissujen peruuntuminen, vaikka maailman tilanteen vakavuuden rinnalla se onkin pieni pettymys ja onneksi reissaamaan pääsee sitten myöhemminkin. Nyt voi vain odottaa ja katsoa mitä tuleman pitää ja toivoa, että pääsemme kaikki pian normaaliin arkeen käsiksi. Se mahtaa tuntua kaiken tämän jälkeen luksukselta. 

Pysykäähän terveinä <3

allekirjoitus

Ruokailutilan uusi ilme

En malttanut olla kuvaamatta ruokailutilan uutta ilmettä nyt kun matto saapui, sillä se sopii omasta mielestäni ihan täydellisesti tilaan ja lisäsi ruokailutilan valoisuutta ihan huimasti. Lisäksi ruokailutila tuntuu nyt paljon selkeämmältä kokonaisuudelta kuin ilman mattoa. Viime postauksessa pähkäilin maton kokoa ja olen tosi tyytyväinen, että koko osui kerrasta oikeaan. Tilasin neliön muotoisen juuttimaton ja meidän matolla on kokoa 213x213cm, hauskoja nämä koot suomalaisittain.

Matto on ehkä jopa uskaliaan vaalea (ainakin miehen mielestä), mutta toisaalta pinta on kovin epätasainen ja rouhea, joten uskon, että tällä pärjätään, ellei nyt ketsuppia tai tomaattia päädytä läträämään matolle. Ainakin muruset uppoavat tuonne helposti ja toisaalta taas imurointi on silti kätevää edelleen.

Ruokapöydän tuolitkin pääsevät taas paremmin oikeuksiinsa, kun alla on vaaleaa tumman ruskean sijaan. Vaikka tumman ruskea lattia on nostamassa päätään trendeissä, niin mun täytyy sanoa, että vaikka olen tähän yllättävän hyvin tottunut, niin tämä ei olisi valintani omaan kotiin. Toki tummassa lattiassa on hyviäkin puolia, mutta kaipaan silti vaaleaa lattiaa jo ihan valoisuudenkin takia. Ehkäpä vielä joskus.

Matto sai meillä hyvän vastaanoton ja voin taas ihmetellä, miten en aiemmin tullut mattoa harkinneeksi ruokapöydän alle. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä. Mitä tykkäät, onko ruokailutilan ilme parempi ilman mattoa (täällä) vai maton kanssa?

Kivaa keskiviikkoa toivotellen,

allekirjoitus

Pohdinnassa matto ruokailutilaan

Kevät todellakin laittaa sisustuskärpäset pörräämään, sillä tähän asti olen ollut ihan ok sen asian kanssa, ettei meillä ole mattoa ruokapöydän alla (eikä ole koskaan ollutkaan), mutta jostain se ajatus tuli ja siitä on nyt vaikea päästää irti. Totuushan on, että matto ei mikään käytännöllisin vaihtoehto ole ruokapöydän alle lapsiperheessä, toisaalta taas meillä nyt ei enää niin paljon sotkua synny, että lapsi olisi esteenä matolle. Matolla saisi myös mukavasti valoa tilaan, sillä tumma lattia ei ole mikään suosikkini.

Kuten kuvasta huomaatte, niin meidän ruokailutila on hiukan hankalan mallinen ja olen tässä pähkäillyt millainen matto tilaan parhaiten sopisi. En niinkään materiaalia, sillä juuttimatto on ollut oikeastaan ainoa vaihtoehto, jota olen miettinyt, mutta maton koko tuottaa harmaita hiuksia. Neliön muotoinen matto menisi tähän tilaan parhaiten, mutta oikea koko tuntuu olevan kiven alla niistä matoista, joihin itse olen ihastunut.

Kollaasin matot: Ikea, H&M Home, Ellos, Rugs USA

Oma lempparini kollaasin juuttimatoista on vaalein vaihtoehto, joskin en tiedä onko se ihan paras valinta pöydän alle värinsä puolesta. Joku elävämpi pinta voisi ehkä olla vähän huolettomampi ratkaisu. Olisi kiva kuulla onko teillä mattoa pöydän alla ja millaiseen olet päätynyt, jos matto on? Tämä on sellainen aihe, joka varmasti jakaa mielipiteitä, enkä ihmettele, sillä en olisi itsekään huolinut mattoa pöydän alle vielä hetki sitten.

Ihanaa viikonloppua toivotellen,

allekirjoitus