Minun joulut

Meidän pienessä sisustusryhmässä pyörii hauska haaste aiemmista joulukodeista. Päätin hypätä mukaan tähän Inspired by Love Sannan aloittamaan jouluiseen haasteeseen. Koska tänä vuonna ollaan ihan eri osoitteessa ja uudessa kodissa (uudesta mantereesta puhumattakaan), niin on mukavaa palata aikamatkalle meidän edelliseen kotiin ja siellä vietettyihin jouluihin..

Tämä kuva on viime joululta meidän Espoon kodista. Tässä vaiheessa jo tiesin, että olemme viimeistä joulua tässä kodissa ja Suomessa ylipäätään. En siis tehnyt juurikaan uusia hankintoja, joskin paria uutta valonauhaa en voinut vastustaa. Koska emme viettäneet joulunpyhiä kotona, niin meille valikoitui pieni aito kuusi ruukussa. Ruukkukuusi on helppo sillä se pärjää ilman kastelua pitempään, eikä silti pudota kaikkia neulasia. Muuten tykkäsin erityisesti viime vuoden isosta tähdestä, johon kääräisin jouluvalot, tämä täytyy ehkä ottaa käyttöön myös tänä vuonna.

Vuoden 2017 joulua me vietimme palmun alla Thaimaassa, joten kuusen hankinta jäi kokonaan välistä. Sen sijaan panostin asetelmiin, joita löytyi vähän joka puolelta kotia. Havut, tähdet ja kynttilät ovat kuuluneet meidän jouluihin aina. Joulun väreinä ovat useampana vuotena olleet valkoinen, harmaa ja musta.

Vuoden 2016 jouluna meillä oli kartiovalkokuusi eteisessä, sillä emme viettäneet silloin(kaan) joulunpyhiä kotosalla. Muutenkin nämä kaksi joulua muistuttivat koristeluiltaan paljon toisiaan. Kartiovalkokuusi oli muuten aivan ihana, se varisti neulasia vain vähän ja oli sävyltään kaunis harmahtavan vihreä. Oikein mainio pikkukuuseksi ison lisänä tai jos ei aio viettää koko joulunaikaa kotosalla.

Ensimmäinen joulu uudessa kodissa (2015) ja olin käynyt syksyllä metsässä etsimässä sopivan karahkan, johon sain valonauhan kiedottua. Karahka jäikin sitten pysyvästi meille ja oli mieluinen eri vuodenaikoihin.

Nyt jälkeenpäin miettiessä, emme tosiaan viettäneet kertaakaan joulunpyhiä kotona, vaan olimme mummilassa, siksipä kuusi ei ole kuulunut Espoon kodin jouluihin. Tänä vuonna meille on vihdoinkin tulossa kuusi ja olenkin käyttänyt aika paljon aikaa sopivan tekokuusen löytymiseen. Nyt alkaa olla selvillä millaisen kuusen haluan ja aion käydä pari katsastamassa ihan liikkeessä. En oikein malttaisi odottaa, että pääsen kuusenkoristelupuuhiin. Joko teillä on kuusi vai odotatko lähemmäs joulua?

Mukavaa keskiviikkoa toivotellen,

allekirjoitus

Kranssit parioviin

En malttanut odottaa kuin nipin napin Halloweenin yli, että sain näperreltyä kranssit paikalleen. Ajatus kransseista näissä meidän parvekkeen pariovissa muhi hetken jos toisenkin mielessäni ja tyttären askarteluintoa on kiittäminen, että löysin tämän kaksikon paikallisesta kädentaitoliikkeestä. Valot ja nauhan lisäilin itse ja jos joku innostuu vastaavia väkertämään, niin näihin ø 40cm kransseihin riitti juuri ja juuri 1,8m valonauha, kun sen laittoi vain tuohon päälle kiemurtamaan, tämä onnistuu helpoiten ohuella rautalankavalosarjalla.

Naureskelin, että miehellä on nyt kielto mennä parvekkeelle, etteivät kranssit kärsi ovia avatessa. Itse sen sijaan livahdan pienestä raosta laittelemaan kausivaloja parvekkeelle, kunhan lämpö tuosta palaa. Meillä nimittäin herättiin hyisen kylmään -5°c lämpötilaan tänä aamuna. Onneksi jo loppuviikolle on luvassa vähän miellyttävämpiä lämpötiloja.

Tällä hetkellä meillä on talvisia koristeita sulassa sovussa kurpitsojen kanssa, sillä kiitospäivää vietetään loppukuusta ja silloin kurpitsat toimivat yleensä vielä koristeina. Itse ajattelin hyödyntää niitä kattauksessa ennen kuin ne saavat siirtyä joulujuttujen tieltä. Joko siellä on alettu koristelemaan kotia talviseksi? 

Mukavaa iltaa toivotellen,

allekirjoitus

Koulu Suomessa ja USAssa

Instagramin puolella on tullut useampia toiveita kertoa meidän arjesta täällä uudella kotiseudulla. Mä olen itse aina rakastanut lukea vertailuja Suomesta ja bloggaajan uudesta kotimaasta. Olen aina myös tykännyt lukea expat blogeja, koska jostain syystä se arki muualla kuin kotimaassa kiinnostaa kovasti. Toivottavasti teitäkin kiinnostaa tämä sisustuksen takana pyörivä arkinen aherrus.

Viimeisin toive liittyi Suomalaisen ja Amerikkalaisen koulun eroihin. En edes yritä tällä parin kuukauden kokemuksella ja rajoittuneella tietämykselläni kertoa mitään yleispäteviä, koko Amerikkaa koskevia yleistyksiä, vaan pitäydyn meidän kokemuksissa ja meidän osavaltion käytännöissä. Sen verran tiedän, että eri osavaltioiden välilläkin on paljon vaihtelua ihan kaikessa mahdollisessa lainsäädännöstä kouluihin, joten kaikki huomiot eivät tokikaan päde muihin osavaltioihin.

Isoin ja silmiinpistävin ero suomalaisen ja amerikkalaisen koulun välillä on ehkäpä koulupäivien pituudessa. Siinä missä tytären koulupäivät Suomessa olisivat 4-5 tuntia (viikkotuntimäärä 22h), niin täällä koulupäivät ovat joka päivä seitsemän tuntia (viikossa 35h). Päivät alkavat aamulla joustavasti eli koulun ovet aukeavat 8.30, mutta varsinaisesti olet myöhässä, mikäli et ole koululla klo 9. Kaikilla alakoululaisilla on saman pituinen koulupäivä (eli luokat 1.-5.).

Lisäksi kouluvuoden loppumisajankohta ei ole tarkasti tiedossa ennen kevättä. Tämä johtuu siitä, että lumi- ja tai pakkaspäivinä koulut ovat kiinni ja vaikka tätä varten kouluvuoteen on varattu joitain ylimääräisiä päiviä, niin voi olla, että koulut ovat niin usein kiinni, että joudutaan käyttämään myös kesän varapäiviä. Niinpä kesäloma voi alkaa kahden viikon viiveellä joko kesäkuun alkupuolella tai sitten esimerkiksi vasta ennen juhannusta riippuen montako päivää koulua tarvii sään takia korvata.

Koulunaloitusikä on täällä vuotta aiemmin kuin Suomessa. Myös täällä on esikoulu ennen varsinaista koulua, mutta en osaa sanoa onko se sisällöltään kuinka samanlainen kuin Suomessa.

Koska Marylandissa vasta 13 vuotta täyttänyt lapsi saa liikkua tai olla vaikkapa kotona yksin, se asettaa erilaisia haasteita täkäläisille vanhemmille. Niinpä aamuisin koululle tytärtä viedessä on samoissa puuhissa aikamoinen joukko muitakin vanhempia. Kun suomalaiskoululaiset ovat kovin itsenäisiä ja liikkuvat kouluun ja kotiin omia aikojaan, täällä lapset viedään ja haetaan koulusta. Koska tapoja on monenlaisia, niin alkuun tämä tuntui kauhean sekavalta. Me kävelemme kouluun aamuisin ja ainoassa liikenneympyrässä on joka aamu (ja joka iltapäivä) vahti pysäyttämässä liikenteen, että jokainen koululainen pääsee turvallisesti tien yli. Iso osa lapsista kulkee joko vanhempien kyydillä tai koulubussilla koululle. Meillä olisi myös mahdollisuus koulubussiin, mutta itse olen tykännyt, kun saan aamulenkin samalla.

Toinen iso ero on välituntien puuttuminen. Päivässä on yksi pitempi (noin 30min) tauko, jolloin ulkoillaan, mikäli sää sallii. Tämä on ollut tyttärelle ehkä se isoin juttu, sillä jos vaikka vähänkin sataa, niin ulkoilu jää välistä.

Omalta kannaltani haastavin ero suomalaisen ja amerikkalaisen koulun välillä on kouluruokailu. Olin kuullut ja lukenut amerikkalaiskoulujen kouluruuasta ja päättänyt, että valmistan monipuolisen ja ravitsevan lounaan tyttärelle joka päivä. Alkuun oli kyllä tuskaista yrittää keksiä ruokia, jotka maistuvat, ovat terveellisiä ja jotka saa mahtumaan pienehköön ruokatermokseen. Eikä se ruuanvalmistus vieläkään herkkua ole, mutta onneksi on löydetty sellaisia ruokia, mistä tytär tykkää ja saa vatsansa täyteen. Lunch boxiin meillä tulee aina lämmin ruoka, hedelmiä, jugurtti, kuivattuja marjoja ja suolakeksi tms. ja perjantaisin lisäksi keksi jälkkäriksi.

Jos lomat rytmittävät kivasti suomalaista kouluvuotta, niin täällä niin ei ole. Hiukan kauhuissani ajattelin, että miten ihmeessä jaksaa jouluun asti ilman lomaa pakertaa ja vielä niiden pitkien koulupäivien kanssa! Mutta yllättävän hyväksi on osoittautunut myös tämä malli, jossa on useana viikkona pitkä viikonloppu tai keskellä viikkoa vapaapäivä. Vapaat ovat joko kansallisia vapaapäiviä tai opettajien koulutuspäiviä ym. Sekaan mahtuu myös ns. puolikkaita koulupäiviä, jolloin lapset pääsevät koulusta puolilta päivin. Vaikka näiden pitkien viikonloppujen aikana ei kovin kauas ehdi, niin olen kiitollinen tästä meidän sijainnista Washington DC:n ja Philadelphian välissä ja Nykiinkin matkaa on reilu kolme tuntia. Niinpä pitkät viikonloput mahdollistavat lähimatkailun ja niitä onkin ehditty jo useaan otteeseen hyödyntää. Ainoat pitemmät lomat täällä on jouluna ja useampia päivä Thanksgivingin, sekä pääsiäisen aikaan.

Vaikka koulupäivät ovat kieltämättä pitkiä, niin läksyjä jää melko saman verran kuin mitä Suomessakin jäi. Iltaisin ei tarvitse miettiä mitä tekisi ja erityisesti harrastusiltoina on jopa kiire saada läksyt hoidettua alta pois. Koulussa painottuu matematiikka, jota on joka päivä ja josta jää läksyjä joka päivä (paitsi perjantaisin ei jää ollenkaan läksyjä). Matematiikka on ongelmanratkaisukeskeistä ja pääosassa ei ole oikea vastaus. Vaikka tässä on ollut vanhempanakin opettelemista uusiin tekniikoihin, niin tämä vaikuttaa erinomaiselta tulevaisuutta ajatellen. Myös liikuntaa ja taideaineita on yllättävän paljon lukujärjestyksessä. Meillä tytär saa lisäksi englanninkielen opetusta pari kertaa viikossa.

Ennen koulun alkua saimme koululta listan kouluun hankittavista koulutarvikkeista. Ensin ajattelimme hankkivamme kaiken itse, mutta koska ohjeistukset olivat aika yksityiskohtaisia menimme siitä mistä aita on matalin ja tilasin koko tarvikelistan (paitsi penaalin ja repun) suoraan kotiin. Osa hankinnoista otettiin luokan yhteiseen käyttöön ja osa jäi henkilökohtaiseen käyttöön. Muutenkin koulusta saatetaan pyytää kirjekuoren kera rahaa tai shekkiä erilaisiin tarkoituksiin. Viimeksi lähetimme rahaa tyttären nokkahuilua varten. Muutenkin lippuja ja lappuja tulee niin paljon, että välillä ahdistaa, kun on tottunut siihen, että Suomessa hoidettiin ilmoitusasiat ym sähköisesti.

Vielä yksi eroavaisuus paikallisen ja Suomalaisen koulun välillä on vanhempien toimiminen vapaaehtoisena koululla. Kouluvuoden alussa tuli kysely kotiin vanhempien innokkuudesta toimia vapaaehtoisena koululla joko lapsen luokassa, koulussa ylipäätään tai koulun toimistolla. Itse ilmoittauduin vapaaehtoiseksi, mutta (ehkä minun onnekseni) luokkaan valittiin toisen lapsen äiti vapaaehtoiseksi. Sittemmin olen huomannut, että vapaaehtoisena toimiminen vaatii kohtalaisen paljon työtä, enkä ehkä olisi ollut paras valinta siihen hommaan, kun en tunne vielä paikallisia käytäntöjä kovin hyvin.

Tällaisia eroja tuli äkkiseltään mieleen Suomen ja Amerikan koulujen välillä. Jos sulla herää jotain kysymyksiä tai ajatuksia niin laita ihmeessä kommenttia. :)

Kivaa viikonloppua toivotellen,

allekirjoitus