Auringokukkapellolla

Arvatkaa, suunnittelin tätä reissua auringonkukkapellolle yli kuukauden ajan. Mutta tuntuu todellakin, että meidän kesä meni (paria yhteistä lomapätkää lukuunottamatta) uima-altaalla ja tuosta päivittäisestä rutiinista ei juuri poikettu. Syynä oli toki se, että onhan siellä altaalla mukavaa loikoilla kuumalla, mutta myös se, että tänä aikana, kun ei voi juuri ketään nähdä ja tekeminenkin on kortilla (kun ei haluta notkua sisätiloissa maskit naamalla), niin tuo oli se paikka, jossa tyttärellä oli kivaa tekemistä ja kavereita. Niinpä meidän vierailu auringonkukkia ihastelemaan venyi ja venyi. Lopulta huomasin, että ihan meidän kodin lähellä on yksi paikka, jossa saa sekä itsetehtyä jäätelöä, että pääsee ihastelemaan auringonkukkia ja yksi ilta sinne sitten ajettiinkin. Mutta olimme liian myöhässä, auringonkukat olivat jo kukkineet ja pelto oli tyhjä. Jäätelö sentään oli hyvää.

Eilen ehdotin aamulla miehelle, että lähdetään tunnin päähän länteen ajelulle, koska siellä sijaitsee hyviä arvioita saanut ja kaunis auringonkukkapelto. Me tehdään nämä lyhyet ajelut yleensä pikkuteitä pitkin ja niin tälläkin kertaa. Mies oli löytänyt ihanan maaseutureitin, jota pitkin ihasteltiin ihan uusia näkymiä, sillä noin pitkällä läntisessä Marylandissa ei oltu aiemmin reissattu.

Auringonkukkapellolle oli tehty reitti, jossa sai ihastella eri vaiheissa olevia auringonkukkia ja muita kukkia myös. Itse halusin kerätä oman kimpun pellolta ja samalla, kun ihasteltiin upeita kukkia keräilin koriin kauniin kimpun (tai oikeastaan kaksi, jos tarkkoja ollaan). Aika olisi voinut käyttää pellolla paljon pitempäänkin ja tämä oli pitkähköstä matkasta huolimatta sellainen paikka, jonne haluan ehdottomasti mennä uudelleen! Kierroksen lopussa työntekijä oli laittamassa kimpuille vettä kotiinviemistä varten. Kävitkö sinä tänä syksynä auringonkukkapellolla?

Mukavaa syysviikkoa toivotellen,

allekirjoitus

Katse tulevaan syksyyn

Jos kevät oli erikoinen ja erilainen, niin meidän syksystäkin on muodostumassa hyvin erilainen kuin olin toivonut. Täällä meidän osavaltiossa on ollut koronan alusta lähtien tiukat toimet, joita on vähitellen lievennetty kesän mittaan. Kaikenlaisten säädösten perässä ei ole menannut pysyä, sillä niin nopeasti tilanteet ovat muuttuneet. Kohtalaisen kuuliaisesti oman tuntumani mukaan täällä pidetään maskeja, sisätiloissa en ole törmännyt vielä kehenkään ilman ja toisaalta olen kyllä koittanut itse välttää turhia kauppareissuja.

Viime viikon alussa saimme kunnan suunnitelman kouluun palaamisen aikataulusta, joka meillä on edessä vasta hyvän matkaa syyskuun puolella. Alkuperäinen suunnitelma oli yhdistelmä koulua ja etäkoulua. Tällöin olisi koulua käyty kahtena päivänä viikossa ja loput opiskeltu kotoa, jolloin ryhmäkoot olisi saatu pienemmiksi. Vaihtoehtona oli myös pelkkä etäkoulu eli vanhemmille jäi vapaus päättää miten lapsi käy koulua. Vaikka tyttärelle olisi tärkeää päästä kouluun opiskelemaan jo ihan kielenkin takia, niin terveyssyyt veivät voiton ja päätimme, että tytär ainakin aloitaa koulun kotona. Ja onhan yli seitsemän tunnin koulupäivä pitkä aika pitää maskia ja muistaa turvavälit kavereiden seurassa.

Lopulta omia päätöksiä asian suhteen ei tarvinnut tehdä, sillä perjantaina tuli ilmoitus, että koko koulupiiri jatkaa etäopiskelua ainakin tammikuun loppupuolelle asti. Tähän oli päädytty puhtaasti vanhempien ja opettajien puolelta nousseesta huolesta. Pääasia onkin ehdottomasti, että tartunnat saataisiin minimoitua ja voitaisiin jossain vaiheessa turvallisesti palata kouluun ja ehkä jonkinlaiseen normaaliin arkeen muutenkin.

Itse olin tehnyt jonkinlaisia suunnitelmia syksylle, mutta etäkoulun jatkumisen myötä omat suunnitelmat siirtyvät hamaan tulevaisuuteen. Tärkeintä on silti, että pysyisimme terveinä ja että tilanne alkaisi pian helpottaa! Etäkoulu myös mahdollistaa erilaisia vapauksia kuin normaali koulu, sillä jos vain mahdollista haluaisimme viettää pitemmän jakson Suomessa ja nythän se koulun puitteissa onnistuisi helpostikin.

Kouluaineet poikkeavat täällä joltain osin Suomalaisesta koulusta ja vaikka asiaan viime vuonna kiinnitin huomioita, niin pitkät koulupäivät ja kaikkeen uuteen oppiminen ja sopeutuminen veivät pääosan huomiostani. Koulussa ei täällä opeteta ollenkaan uskontoon liittyviä asioita, vaan uskonnon opetus tapahtuu pääosin oman kirkon toimesta, joita täällä riittää ihan jokaiseen makuun! Myöskään käsityöt eivät kuulu opintosuunnitelmaan ollenkaan. Tytär jää myös vaille varsinaista ympäristöoppia, vaikka oppii toki paikallisista asioista ja luonnosta, sekä historiasta täällä.

Päätin ottaa hänelle täksi lukuvuodeksi äidinkielen ja uskonnon opetusta Suomesta verkkokoulusta. Vaikka uskonnon voisi jättää kokonaan poiskin, niin koen, että se on yleissivistyksen ja historian kannalta järkevää opiskella. Mielelläni olisin lisännyt tähän vielä yhteiskuntaoppia, mutta pahoin pelkään, että urakka kasvaisi sen myötä liian suureksi pitkien amerikkalaisten koulupäivien lisäksi, vaikka koulupäivät ovatkin kotoa käsin.

Meidän lukuvuoden alun valmistelut eivät tänä kesänä vaadi suurta vaivaa, uutta reppua on turha hankkia ja epäilen, että tuskin saamme myöskään pitkää tarvikehankintalistaa viime vuoden tapaan. Riittää kun käymme noutamassa tietokoneen koululta ja jatkamme vanhaan malliin. Ainakin tammikuun loppupuolelle asti. Ja toivon kovasti, että silloin maailmassa näyttää siltä, että kouluun palaaminen on mahdollista, sillä kaikesta huolimatta tyttärellä on ikävä koulua ja kavereita ja äidilläkin on ”hiukan” ikävä omia ohjelmoituja päiviä.

Joko teillä on kouluhankinnat tehty? Milloin muuten lukuvuosi alkaa teidän kunnassa?

Mukavaa uutta viikkoa toivotellen,

allekirjoitus

Kotitoimisto

Vuosi taitaa olla sellainen sopiva aika asua uudessa kodissa, että jaksaa viedä myös ei ne niin kiireiset sisustukselliset työt loppuun. Ensin sai olohuone viimeistellymmän ilmeen ja nyt oli vuorossa työhuoneen sisustamaton nurkkaus. Työhuone ei ole ollut pitkään aikaan kuvissa, juuri siksi että siellä on ollut keskeneräistä. Oikeastaan tuo vasemmalla näkyvä nurkkaus ei missään vaiheessa oikein valmistunut sen jälkeen, kun tänne keväällä asennettiin tauluhyllyt. Alkuun stressasin keskeneräistä näkymää, mutta sittemmin koko juttu unohtui. Oikeastaan puuttuvat palaset olivat koko ajan olemassa lukuunottamatta tuota valaisinta, ne vain eivät olleet löytäneet omaa paikkaansa.

Tämän nurkkauksen muutos toteutui siispä kotoa jo löytyneillä sisustusjutuilla. Paperivalaisimen tilasin, vaikka alkuun ajattelin, että emme pieneen huoneeseen tarvitse kolmatta valaisinta, kun työpöydän valaisin on kirkas ja on tähän asti toiminut hyvin ainoana kunnon valon lähteenä. Uusi valaisin tuo kyllä valon lisäksi mukavaa pehmeyttä huoneeseen, sillä nyt saattaa valon napsaista päälle illalla, vaikka huoneessa ei oltaisikaan. Valaisimen valinta tuotti hiukan päänvaivaa, koska tässä huoneessa ei ole kattopistoketta ollenkaan, joten valaisin on töpselissä, joskin toimii onneksi katkaisijasta. Erikoisia ratkaisuja näissä amerikanasunnoissa…

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytynäinen työhuoneen rauhalliseen ilmeeseen ja toimivuuteen. Meillähän tämä pieni huone toimii myös vierashuoneena, joten yhtään mitään isompaa tänne ei voisi laittaakaan. Seuraavia vieraita saamme kyllä varmasti tovin odotella, sillä täällä ei näytä virukselle olevan loppua lähiaikoihin.

Ihanaa kesäkuun viimeistä toivotellen,

allekirjoitus