Postikortteja Puerto Ricosta

Vaikka joulu ja uusivuosikin on jo hyvän matkaa takanapäin, niin en malta olla dokumentoimatta tänne pientä palaa taannoisesta Puerto Ricon reissustamme. Reissun ajankohdaksi valikoitui joulu ja vuodenvaihde ihan siitä syystä, että täällä ainoa pitempi loma koulusta ajoittuu kesän lisäksi joulun aikaan. Koulun puolelta toive on, että reissut ajoitetaan loma-aikoihin, joita ei sitten kuitenkaan juuri ole. No onneksi matkailukin menee hyvin oppimisen kannalta, jos siihen niin suhtautuu…

Loman pääantia oli rentoutuminen ja yhdessäolo. Säät suosivat paljon paremmin kuin olin osannut kotoa käsin varautua ja lämpötila pysyi myös illalla sopivan lämpöisenä. Meidän majoitus oli lähellä kuuluisaa El Yunquen sademetsää, joka onkin ehdoton vierailukohde saarella pistäytyessä. Hotellimme oli auennut vain joitain kuukausia aiemmin uudelleen vuoden 2017 hurrikaanin jäljiltä ja kaikki olikin käytännössä uutta. Hurrikaanin jälkiä oli edelleen esimerkiksi juuri sademetsässä, jossa osa reiteistä oli suljettuina kunnostuksen vuoksi.

Vaikka pääosa lomasta meni rannalla ja altaalla leppoisasta olosta nauttien, niin vierailu sademetsään, jossa pääsi uimaan vesiputoukseen oli aivan unohtumaton kokemus. Onneksi olimme aamuvirkkuina liikkeellä jo seitsemältä, sillä paluumatkalla aamupäivällä vastaan tuli jonoittain autoja, eipä olisi päässyt polskimaan enää silloin omalla porukalla.

Kävimme myös pääkaupunki San Juanin vanhassa kaupungissa, joka muistuttaa paljon Eurooppalaisia pikkukaupunkeja värikkäine taloineen. Kaunis historiallinen kaupunki oli helppoa ottaa haltuun kävellen ja vaikka päivä oli paahtavan kuuma, niin meren läheisyys takasi onneksi mukavan kokemuksen kaikesta kävelystä huolimatta.

Meiltä lentää Puerto Ricoon vain reilun kolme tuntia, joten tuntui ihmeelliseltä päästä viileästä tropiikkiin noin lyhyessä ajassa. Puerto Rico on Amerikan territorio, joten matkustaminen sinne oli täältä myös helppoa, kun osa maahantulovirallisuuksista jää tämän takia välistä. Itselläni ei ollut juuri muita odotuksia kuin aurinkoa ja lämpöä lomalta, mutta postikorttimaisemissa muistui nopeasti mieleen miksi Karibia onkaan niin ihana ja miksi sinne on ehdottomasti päästävä taas uudelleen, nyt kun se on niin lähellä.

Tämä oli sellainen loma, jonka olisi toivonut vain jatkuvan ja jatkuvan, se kertonee jotain loman ja kohteen onnistumisesta. Arjessa ollaan oltu kiinni jo heti vuodenvaihteesta lähtien, joten nyt lienee aika alkaa suunnitella seuraavaa reissua. Vähäiset vapaat on käytettävä huolella ja viisaasti… Ihanaa torstaita toivotellen,

allekirjoitus

Maassa maan tavalla – mikä ihmetyttää USAssa?

No oikeasti monikin asia ihmetyttää ja toisaalta nyt, kun on jo hetken ehtinyt tottua erilaisiin tapoihin, niin osaan niistä suhtautuu olankohautuksella. Näin talven kourissa (tai kevään kynnyksellä, mistä voi tietää) olen jälleen hämmästellyt montaa asiaa, jotka ovat takuulla toisin USAssa kuin Suomessa (menemättä kuitenkaan sen syvemmälle poliittisiin tai kansallisiin kysymyksiin). Alla pari hämmentävää huomiota.

Pahimpinakin viimapäivinä, kun itse kietoudun lämpimään untuvatakkiin ja huiviin niin että vain nenä näkyy, mitä tekee paikallinen? En muista, että olisin tähän mennessä nähnyt hanskoja tai lapasia vielä kertaakaan, pipoja olen nähnyt jokusen, takkeja alkaa olla jo useammilla, lämpimät kengät sen sijaan ovat hyvinkin yleisiä ja niitä saattoi näkyä jo lokakuussa, jolloin itse saatoin lämpimänä päivänä kulkea vielä sandaaleissa. Sen sijaan olen nähnyt viimeksi eilen pari koululaista poistumassa shortseissa pyörällä koulusta (kukaan ei sentään ollut eilen t-paidassa, mikä sekin on ihan yleistä). Pienetkin lapset voivat hyvin olla ilman pipoja, hanskoja ja takki auki tuulessa ja tuiverruksessa. Aikuiset sitten tietysti ovat oma lukunsa, mutta tuntuvat pärjäävän hupparilla tai kevyellä takilla säällä kuin säällä tai jos laittavat talvitakin päälle, niin se on tietenkin auki. Ja sitten olen minä; hassu suomalainen, jolla on untuvatakkia, ulkohousuja, pipoja, hanskoja jne. ja pakotan vielä lapsenikin käyttämään kunnon vaatteita talvella…

Toinenkin hämmentävä asia liittyy talveen ja säihin, joskin olen alkanut hiukan ymmärtää paikallista ajattelutapaa, siis hiukan. Meillähän täällä koulut ovat kiinni, mikäli on lunta, jäätä tai vaarana, että on lunta tai jäätä. Siinä mielessä ymmärrän hyvin asiaa, sillä eihän nyt kukaan järkevä oikeasti halua lähteä ajamaan kesärenkailla talvisäähän, ei ainakaan bussilastillinen lapsia kyydissä. Säillehän kukaan ei mahda mitään, mutta tuntuu hämmentävältä miten sekaisin kaikki meneekään heti, jos sää alkaa näyttää uhkaavasti talviselta. Viestejä tulee koululta ja yleensä viestit tulevat useampana kappaleena, lisäksi tulee varoituksia vaarallisesta ajosäästä, mikäli sattuu olemaan harrastusilta, niin toki tulee viestiä myös sieltä suunnalta. Ja sitten mietin millaisessa säässä kotimaassa on hoidettu asiat, välillä vetäen huppua syvemmälle silmien eteen ja välillä (minun tapauksessa harvemmin) kiitellen vaihtuvia säitä ja vuodenaikoja. Pidän kirkkaana mielessä, että täällä talvi on onneksi lyhyt riesa vain ja kevät on askeleen päässä…

Vieraanvaraisuus ja kohteiliaisuus on lyönyt minut ällikällä ja tämä positiivisessa mielessä. Yläkerran perhe on tuonut jo useamman kerran meille leipomuksia ja hämmentävintä oli, että he olivat halunneet kokata jotain suomalaista ruokaa sen jälkeen, kun tutustuivat meihin. Olivat sitten valinneet kaalikääryleitä tehtäväksi ja toivat niitä innoissaan maistiaisiksi, en edes osaa kuvitella mikä työ kääryleissä on ollut… Apua saa, jos vain pyytää ja useimmiten ihan pyytämättäkin ja myös täysin vierailta ihmisiltä. Kun tulimme joululoman vietosta kotiin, oli oven edusta täynnä kortteja, suklaita ja pieniä muistamisia naapureilta. Seuraavana päivänä samainen yläkerran perheen äiti toi meille joulukukan, jonka oli ottanut meidän ovelta hoitoonsa siksi aikaa, kun olimme reissussa, ettei se kuole. Vetäytyvä suomalainenkin muistaa jo toivotella iloiset tervehdykset niin tutuille kuin vieraillekin koulumatkalla, kävelylenkillä, salilla ym. Kohteliaisuudet, joita paikalliset osaavat sopivissa väleissä heittää ovat vielä harjoitteluasteella allekirjoittaneella.

Kuulin juuri Suomen postikonttoreiden lopettamisista ja täytyy sanoa, että tässä kohtaa olen onnellinen toimivasta postiverkostosta täällä. Postin kulkunopeuteen kantaaottamatta (välillä toimii nopeasti ja välillä hitaasti), niin plussaa on ainakin se, että postit tuodaan parhaassa tapauksessa kotioven taakse. Pisimmilläänkin joudun postit hakemaan postilaatikolta, jonka yhteydessä on hiukan isompia paketteja varten omia lokeroitaan. Samaisella postilaatikolla voin lähettää omat kortit ja kirjeet ja hiukan isommat lähetyksetkin voin jättää kävelymatkan päässä olevaan laatikkoon (sikäli mikäli näillä hinnoilla raaskisin jotain lähettää vaikkapa Suomeen). Postit jaetaan kuutena päivänä viikossa ja erityismainnan saa supersuloiset postiautot, jotka muistuttavat Postimies Paten autoa. :D

Kun on tottunut hoitamaan asioita paljon netissä ja omatoimisesti, on tämä kaikenlaisten paperien täyttö ja eri paikoissa ravaaminen ollut välillä hämmentävää. Onneksi se on vähentynyt alun jälkeen ja ilmeisesti pystyn esimerkiksi varaamaan itselleni seuraavan kampaaja-ajan ihan netistä nyt oltuani jo kerran asiakkaana, vau! Papereista emme silti pääse eroon, sillä täällä kaikki tiedotteet (ja niitä on paljon) tulevat esimerkiksi koulusta paperisina. Välillä näytän varmasti voipuneelta, kun tytär ojentaa minulle jälleen uutta paperipinoa, jossa saattaa olla viisikin eri tiedotetta, joihin ainakin osaan täytyy reagoidakin. Ensimmäisiä en olisi edes jaksanut lukea syyskuussa, mutta nyt on jo harjaantunut sen verran, että nopeasti tietää mitkä ovat tärkeitä meille ja mitkä voi viskata saman tien kierrätykseen…

Jos Suomessa rahapussini oli täynnä kortteja, niin täällä niitä on kyllä ihan joka lähtöön. Eikä pelkästään eri firmojen kortteja, vaan esimerkiksi pankki- ja luottokortit ovat täällä erilliset kortit. En tiedä miksi, mutta tämä ärsyttää minua erityisen paljon. Tuntuu turhauttavalta pitää kahta eri korttia muutenkin pienessä rahapussissa. Mies on ilmeisesti (pian vuoden täällä jo asuttuaan) tullut siihen lopputulokseen, että se on jopa hyvä, että kortit ovat erilliset. Minulla on vielä vähän matkaa siihen tyytyväisyyteen. Onneksi osaan liikkeistä tarvitaan vain puhelinnumero, eikä tarvitse ottaa erillistä kanta-asiakaskorttia käyttöön, tämä sopii mulle paljon paremmin.

Lääkärikäyntejä avasinkin jo aiemmin (kunnon sairastelukierteen ollessa päällä), mutta edelleen on hämmentävää, kun et voi tietää yhtään kuinka pitkään lääkäriä oikein odotetaan. Hoitaja tulee kutsumaan huoneeseen (on muuten mielenkiintoisia muunnoksia kuultu tyttären nimestä…), jonka jälkeen tehdään normaalit mittaukset ja punnitukset (ihan joka kerta, vaikka oltaisiin oltu edellisellä viikolla samassa paikassa) ja sen jälkeen jäädään huoneeseen odottamaan lääkärin saapumista. Pahimmillaan on odotettu puolisen tuntia ja itse olin vissiin sen verran kipeän oloinen, että lääkäri saapui parissa minuutissa. Lääkäri ja sairaanhoitaja siis vuorottelevat ja itse potilas pysyy samassa huoneessa koko käynnin ajan. Nyt kun tämän tietää, niin onhan se ihan mukavaa, ettei potilasta juoksuteta edestakaisin, vaan labratulokset, reseptit ym. odotellaan omassa huoneessa.

Sellaisia hämmennyksen aiheita täällä tällä kertaa, vinkkaa ihmeessä, jos tuli mieleen muitakin, näitä nimittäin varmasti riittää! Kuvituksena toimivat tällä kertaa sääaiheiset kännykkäräpsyt ja ensi kerralla sitten taas jotain muuta.

Kivaa iltaa toivotellen,

allekirjoitus

Sohvapöydän muutos

Enpä arvannut kuinka haastavaksi osoittautuu vaihtaa Hayn sohvapöydän taso marmoritasoon. Olisin halunnut tehdä muutoksen jo reilu vuosi sitten, mutta oletin, että täällä asia hoituu helpommin kuin Suomessa, joten jätin sen sitten kaiken muuhun muuttoon liittyvän hässäkän vuoksi suosista odottamaan. Enkä aktiivisesti asiaa alkanut hoitaa ennen kuin syyskuussa, jolloin kävimme tiedustelemassa hintaa 60x60cm marmoripalalle (hinta arvio oli noin 900$), hetken nielin pettymystäni, mutta keksin pian vaihtoehtoisia tapoja saada marmoripala tasoksi. Paikallisessa laattaliikkeessä oltiin erittäin avuliaita, mutta sieltäkään ei ratkaisua löytynyt pulmaani.

Lopulta päädyin googlailemaan vaihtoehtoja netistä. Ison rautakaupan valikoimasta löytyikin sopivan kokoinen marmorilaatta, jonka tilasin siltä istumalta. Ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet tähän, sillä laatta toimitettiin peräti neljään kertaan liikkeeseen, viimeisellä kerralla pääsin katsomaan laattaa, joka pettymyksekseni osoittautui rikkinäiseksi niinkuin kaikki kolme aiempaakin. Sen sijaan, että marmoripala olisi pakattu kunnolla oli tilaus tämän jälkeen peruttu. Tartuin viimeiseen oljenkorteen ja tilasin huonekaluliikkeestä samaisen laatan, joskin en kovin suurin toivein enää tässä vaiheessa.

Lopulta tilaus saapui monen viivästyksen jälkeen ovelle ja nähdessäni paketin olin ihan varma, että tämäkin laatta on rikki. Mutta niin vain sieltä paljastui kaunis ja ehjä marmoritaso meidän sohvapöytään. En oikein vieläkään meinaa uskoa, että parin kuukauden säädön jälkeen meillä tosiaan on marmorinen pöytä olohuoneessa. Vaikka painoa on luonnollisesti enemmän kuin edellisessä tarjotintasossa, niin koko olohuoneen ilme keveni muutoksen myötä. Niin ja lopulta taso tuli maksamaan murto-osan siitä, mitä se olisi tasoja myyvässä liikkeessä maksanut. Mitä tykkättä muutoksesta?

Mukavaa joulunalusviikkoa toivotellen,

allekirjoitus