Syksyn merkkejä ilmassa

Tännekin on syksy hiljalleen saapunut, ei kylläkään siinä perinteisessä mielessä kuin Suomessa. Syksyyn yhdistyy mielessä verkkaisesti pimenevät illat, sekä epävakaat ja viileät säät. Syksy ei ole aiemmin ollut mikään lempivuodenaikani, mutta täytyy sanoa, että jos syksy on tällainen kuin täällä, niin eipä ole mitään valittamista. Säät ovat pääasiassa jatkuneet yhtä lämpöisinä kuin aiemminkin, syksyn tulon huomaa putoilevista lehdistä ja viilenevistä illoista. Myös pimeys laskeutuu huomattavan nopeasti ja aiemmin kuin kesällä.

Ensimmäiset merkit syksyn tulosta olivat kauppoihin ilmestyvät Halloween koristeet ja kurpitsat. Niitä on ehditty nyt jo ihastella (ja kauhistella) useamman viikon ajan. Meillekin on tiensä löytänyt koristekurpitsoja ja tytär laittoi huoneensa koristelut jo viikko sitten kuntoon. Hän jaksaa tutkailla kauppojen lisääntyvää Halloween tarjontaa ahkerasti ja mikäs siinä, erityisesti näin ensi kertaa tähän vuodenaikaan täällä jaksan itsekin innostua koristeiden suurreellisuudesta. On oikeastaan aika kiva ajatus, että kun juhlitaan, niin juhlitaan sitten kunnolla, arkeahan riittää kyllä tarpeeksi.

Meidän on tarkoitus mennä Pumpkin Patchille ja valita oma kurpitsa kaivertamista varten suoraan pellolta. Olimme sen verran innoissamme, että olisimme jo viime viikonloppuna halunneet mennä testaamaan hayridea ja ottamaan kuvia kurpitsoista, mutta onneksi huomasin ennen lähtöä, että tätä täytyy odottaa kuun loppuun, jolloin alkaa varsinainen sesonki täällä meidän lähialueilla. Täytyy siis vielä malttaa mielensä ja tyytyä näihin koristekurpitsoihin.

Mukavaa syysviikon jatkoa toivotellen,

allekirjoitus

Arjen aloitus uudessa kotimaassa

Eteiskuvien myötä ajattelin kirjoitella teille hiukan meidän kaikista jännittävimmästä viikosta täällä uudessa kotimaassa. Siitä lähtien kun varmistui, että muutamme tänne Marylandiin jännitimme miehen kanssa eniten tyttären tulevaa koulutaivalta ja sopeutumista tänne. Kesäloma oli meillä historiallisen pitkä, olimme tyttären kanssa lomalla kolme kuukautta ja siinä ajassa ehti tottua meidän omaan arkirytmiin ja odottaa niitä yhteisiä vapaita, kun mieskin on vapaalla. Tähän kaikkeen tuli muutos tiistaina, kun tytär aloitti paikallisen koulun muiden lomiltapalaajien mukana.

Täytyy myöntää, että minulla oli pala kurkussa joka kerta, kun mietin tulevaa koitosta ja kouluaamuna oli koko porukalla perhosia vatsassa. Onneksi mies pääsi mukaan koululle ensimmäisenä päivänä, joten oli helpompi olla jäämättä kurkkimaan pihalle, hah. Kouluun sisälle ei ole asiaa vanhemmilla, vaan lapset iästä ja kielitaidosta huolimatta jätetään ovelle. Onneksi tyttärellä oli alkujännityksen jälkeen sujunut päivä paremmin kuin uskalsimme toivoa ja kavereitakin jo löytyi. Tuntuu myös kivalta, että uudet kaverit ovat kovin avuliaita ja auttavat missä pystyvät, sillä opettajalla ei ole aikaa keskittyä yhteen lapseen isossa luokassa. Ja onneksi tuolta tyttäreltä löytyy sisua, jolla puski läpi varmasti vaikean ja vaativan ekan päivän. Seuraavina päivinä kouluunlähtö onkin ollut jo helpompaa, kun on kavereita odottamassa.

Mielenkiintoinen keskustelu käytiin lounaasta heti ensimmäisenä päivänä. Päätin jo ajoissa pakata itsetehdyt eväät tyttärelle kurkattuani koulun ruokalistaa. Tytär ottaa lämpimän lounaan ja lisukkeeksi hedelmiä ym. mukaan kouluun. Moni kavereista tuo kotona eväät myöskin, mutta ne ovat kuulemma hiukan erityylisiä sisältäen suolakeksejä, keksejä ja jopa karkkia. Jollain sentään on jugurtti ja leipä mukana. Koulun mainostama terveellinen ja ravitseva lounas on vaihtelevasti pizzaa, nugetteja, nachoja jne. Onneksi ainakin toistaiseksi tytär on ollut tyytyväinen oikeasti ravitsevaan lounaaseen, sillä päivät ovat pitkiä ja tauot lyhyitä.

Täällä alkoi siis jälleen uudenlainen arki koko perheelle. Katsotaan miten tämä tästä muokkaantuu vielä, kun kaikki harrastukset alkavat parin viikon päästä.

Mukavaa syyskuun alkua toivotellen,

allekirjoitus

Tosi kyseessä

Jos nyt kertaalleen ehdittiinkin jättää hyvästit ja lähteä muuttokuorman kera uuteen kotiin rapakon taakse, niin silti silloin mielessä siinsi lähestyvä lomapätkä Suomessa. Lähdettiin, mutta ei niin tosissaan. Nyt sen sijaan on loma lopuillaan ja on tosi kyseessä. Kun suuntaamme lentokentälle, olen liiankin tietoinen siitä, että seuraavan kerran tulen Suomeen vuoden päästä. Ja vuosi tuntuu hurjan pitkältä ajalta, toisaalta tiedän sen kuluvan nopeaa vauhtia, mutta tässä kohtaa, tässä lähdön tohinassa se tuntuu hurjan pitkältä ajalta.

Kävin viime hetken paniikkiostoksilla Prismassa, pyörin pitkin käytäviä miettien mitä vielä puuttuu, mitä voisin kaivata vuoden aikana. Ja montaakin asiaa kaipaan varmasti, mutta niitä ei saa Prismasta, eikä niitä varsinkaan saa sullottua laukkuun. Tyydyin lappamaan kaksin käsin salmiakkia, suklaata ja purkkaa ostoskärryyn. Ja nenäliinoja tottakai, paikallisethan eivät vastaa tehtävänkuvaan laisinkaan niin hyvin kuin tuttu Nessu. Kuivaleipähyllyllä repsahdin hapankorppuihin, mutta vain pieneen pakettiin, sillä isompi ei varmasti mahdu laukkuun.

Ette usko mitä kaikkea muuta olen laukkuihin sullonut! Jostain syystä minusta on tullut mattohamsteri ja olen jälleen tuomassa yhden maton uuteen kotiin! Tästä alkaa jo tulla tapa. Laukuista löytyy myös pyyhkeitä (en voinut vastustaa Annon alea), sekä hammastahnoja, joita on jo viety pitkin kevättä ja jälleen niitä löytyy useampia. Vaatteita on pieni määrä verrattuna kaikkeen muuhun tarpeelliseen ja tarpeettomaan, mitä nyt voi vuoden aikana kaivata. Apteekkikäynti oli ihan oma lukunsa tässä hamstraussarjassa. Ai niin, polttimoja mahtuu mukaan myös tottakai, niinpä saadaan loputkin muuttokuorman mukana tulleet valaisimet käyttökuntoon kotona.

Alennusmyynnit eivät varsinaisesti helpottaneet pakkaamista, sillä kaikkea kivaa tuntuu löytyvän juuri nyt. Jopa sellaisia, joita olen pitemmän aikaa miettinyt, mutta en ole saanut hankituksi. Niinpä kyselin etukäteen varmistusta, että voin kuljettaa käsimatkatavaroiden mukana muun muassa maljakon, sillä rapakon takaahan ei maljakkoja tietenkään saa hankittua…

Joku ehkä ihmettelee, miksi tulimme Suomilomalle näin pian, mutta se johtuu ihan vain siitä, että mies on ehtinyt asua jo puoli vuotta uudessa kodissa (mihin tämä aika katoaa), joten käynti oli enemmän kuin ajankohtainen hänelle. Ja täytyy myöntää, että olen nauttinut lomasta ja vapaa-ajasta, sillä loppuaika Suomessa ennen muuttoa oli vähintäänkin kiireistä. Nyt olen ehtinyt nähdä kavereita, viettää oikeaa lomaa ja hoitaa loput asiat ilman kiirettä. Me ollaan nyt valmiita seikkailuun.

Ihanaa sunnuntaita sinulle toivotellen,

allekirjoitus