Auringokukkapellolla

Arvatkaa, suunnittelin tätä reissua auringonkukkapellolle yli kuukauden ajan. Mutta tuntuu todellakin, että meidän kesä meni (paria yhteistä lomapätkää lukuunottamatta) uima-altaalla ja tuosta päivittäisestä rutiinista ei juuri poikettu. Syynä oli toki se, että onhan siellä altaalla mukavaa loikoilla kuumalla, mutta myös se, että tänä aikana, kun ei voi juuri ketään nähdä ja tekeminenkin on kortilla (kun ei haluta notkua sisätiloissa maskit naamalla), niin tuo oli se paikka, jossa tyttärellä oli kivaa tekemistä ja kavereita. Niinpä meidän vierailu auringonkukkia ihastelemaan venyi ja venyi. Lopulta huomasin, että ihan meidän kodin lähellä on yksi paikka, jossa saa sekä itsetehtyä jäätelöä, että pääsee ihastelemaan auringonkukkia ja yksi ilta sinne sitten ajettiinkin. Mutta olimme liian myöhässä, auringonkukat olivat jo kukkineet ja pelto oli tyhjä. Jäätelö sentään oli hyvää.

Eilen ehdotin aamulla miehelle, että lähdetään tunnin päähän länteen ajelulle, koska siellä sijaitsee hyviä arvioita saanut ja kaunis auringonkukkapelto. Me tehdään nämä lyhyet ajelut yleensä pikkuteitä pitkin ja niin tälläkin kertaa. Mies oli löytänyt ihanan maaseutureitin, jota pitkin ihasteltiin ihan uusia näkymiä, sillä noin pitkällä läntisessä Marylandissa ei oltu aiemmin reissattu.

Auringonkukkapellolle oli tehty reitti, jossa sai ihastella eri vaiheissa olevia auringonkukkia ja muita kukkia myös. Itse halusin kerätä oman kimpun pellolta ja samalla, kun ihasteltiin upeita kukkia keräilin koriin kauniin kimpun (tai oikeastaan kaksi, jos tarkkoja ollaan). Aika olisi voinut käyttää pellolla paljon pitempäänkin ja tämä oli pitkähköstä matkasta huolimatta sellainen paikka, jonne haluan ehdottomasti mennä uudelleen! Kierroksen lopussa työntekijä oli laittamassa kimpuille vettä kotiinviemistä varten. Kävitkö sinä tänä syksynä auringonkukkapellolla?

Mukavaa syysviikkoa toivotellen,

allekirjoitus

Katse tulevaan syksyyn

Jos kevät oli erikoinen ja erilainen, niin meidän syksystäkin on muodostumassa hyvin erilainen kuin olin toivonut. Täällä meidän osavaltiossa on ollut koronan alusta lähtien tiukat toimet, joita on vähitellen lievennetty kesän mittaan. Kaikenlaisten säädösten perässä ei ole menannut pysyä, sillä niin nopeasti tilanteet ovat muuttuneet. Kohtalaisen kuuliaisesti oman tuntumani mukaan täällä pidetään maskeja, sisätiloissa en ole törmännyt vielä kehenkään ilman ja toisaalta olen kyllä koittanut itse välttää turhia kauppareissuja.

Viime viikon alussa saimme kunnan suunnitelman kouluun palaamisen aikataulusta, joka meillä on edessä vasta hyvän matkaa syyskuun puolella. Alkuperäinen suunnitelma oli yhdistelmä koulua ja etäkoulua. Tällöin olisi koulua käyty kahtena päivänä viikossa ja loput opiskeltu kotoa, jolloin ryhmäkoot olisi saatu pienemmiksi. Vaihtoehtona oli myös pelkkä etäkoulu eli vanhemmille jäi vapaus päättää miten lapsi käy koulua. Vaikka tyttärelle olisi tärkeää päästä kouluun opiskelemaan jo ihan kielenkin takia, niin terveyssyyt veivät voiton ja päätimme, että tytär ainakin aloitaa koulun kotona. Ja onhan yli seitsemän tunnin koulupäivä pitkä aika pitää maskia ja muistaa turvavälit kavereiden seurassa.

Lopulta omia päätöksiä asian suhteen ei tarvinnut tehdä, sillä perjantaina tuli ilmoitus, että koko koulupiiri jatkaa etäopiskelua ainakin tammikuun loppupuolelle asti. Tähän oli päädytty puhtaasti vanhempien ja opettajien puolelta nousseesta huolesta. Pääasia onkin ehdottomasti, että tartunnat saataisiin minimoitua ja voitaisiin jossain vaiheessa turvallisesti palata kouluun ja ehkä jonkinlaiseen normaaliin arkeen muutenkin.

Itse olin tehnyt jonkinlaisia suunnitelmia syksylle, mutta etäkoulun jatkumisen myötä omat suunnitelmat siirtyvät hamaan tulevaisuuteen. Tärkeintä on silti, että pysyisimme terveinä ja että tilanne alkaisi pian helpottaa! Etäkoulu myös mahdollistaa erilaisia vapauksia kuin normaali koulu, sillä jos vain mahdollista haluaisimme viettää pitemmän jakson Suomessa ja nythän se koulun puitteissa onnistuisi helpostikin.

Kouluaineet poikkeavat täällä joltain osin Suomalaisesta koulusta ja vaikka asiaan viime vuonna kiinnitin huomioita, niin pitkät koulupäivät ja kaikkeen uuteen oppiminen ja sopeutuminen veivät pääosan huomiostani. Koulussa ei täällä opeteta ollenkaan uskontoon liittyviä asioita, vaan uskonnon opetus tapahtuu pääosin oman kirkon toimesta, joita täällä riittää ihan jokaiseen makuun! Myöskään käsityöt eivät kuulu opintosuunnitelmaan ollenkaan. Tytär jää myös vaille varsinaista ympäristöoppia, vaikka oppii toki paikallisista asioista ja luonnosta, sekä historiasta täällä.

Päätin ottaa hänelle täksi lukuvuodeksi äidinkielen ja uskonnon opetusta Suomesta verkkokoulusta. Vaikka uskonnon voisi jättää kokonaan poiskin, niin koen, että se on yleissivistyksen ja historian kannalta järkevää opiskella. Mielelläni olisin lisännyt tähän vielä yhteiskuntaoppia, mutta pahoin pelkään, että urakka kasvaisi sen myötä liian suureksi pitkien amerikkalaisten koulupäivien lisäksi, vaikka koulupäivät ovatkin kotoa käsin.

Meidän lukuvuoden alun valmistelut eivät tänä kesänä vaadi suurta vaivaa, uutta reppua on turha hankkia ja epäilen, että tuskin saamme myöskään pitkää tarvikehankintalistaa viime vuoden tapaan. Riittää kun käymme noutamassa tietokoneen koululta ja jatkamme vanhaan malliin. Ainakin tammikuun loppupuolelle asti. Ja toivon kovasti, että silloin maailmassa näyttää siltä, että kouluun palaaminen on mahdollista, sillä kaikesta huolimatta tyttärellä on ikävä koulua ja kavereita ja äidilläkin on ”hiukan” ikävä omia ohjelmoituja päiviä.

Joko teillä on kouluhankinnat tehty? Milloin muuten lukuvuosi alkaa teidän kunnassa?

Mukavaa uutta viikkoa toivotellen,

allekirjoitus

Ensimmäinen vuosi USAssa

Päivälleen vuosi sitten saavuttiin väsyneinä, mutta onnellisina ja jännittyneinä uuteen kotiin uudelle mantereelle ja aloitettiin seikkailu tuntemattomaan. Ja kovasti puhuin meidän muutosta seikkailuna, mutta en osannut edes arvata millainen seikkailu tästä vuodesta oikein kehkeytyykään. Vuosi on tarjonnut tavallista arkea, huikeita paikkoja ja tapahtumia, suurta epävarmuutta, säälimätöntä tylsyyttä (lock down) ja päälimmäisenä kuitenkin suurta kiitollisuutta siitä, että uskallettiin ottaa tämä askel ja löytää itsemme pienestä kaupungista USAn itärannikolta.

En voi tarpeeksi allekirjoittaa kuinka onnellisia ollaan, että tyttärellä kaikki sujui niin hyvin alusta lähtien. Tyttären kautta tutustuimme myös ihanaan perheeseen, jossa riittää samanmielistä seuraa koko meidän perheelle, kuinka voikaan löytyä niin mutkaton perhe, joka on vieläpä käynyt Suomessa ja tykkää Suomesta. Taisi olla tähdet kohdillaan.

Eihän tämä vuosi toki ole pelkkää ihanuutta ollut, sama arki pyörii täällä kuin Suomessakin ja joissain asioissa niin paljon hankalampana. Vasta nyt voin sanoa alkavani olla sinut kaasu-uunin kanssa. Nykyisin isompi osa keitoksista onnistuu kuin epäonnistuu ja se tuntui alkuun mahdottomalta saavutukselta. Myös ruoka on monipuolistunut alun haparoinnin jälkeen, kun ainoa varma ruoka oli makaronilaatikko. Ruokakaupassakäynti ei ole enää samanlainen tunteja kestävä hykerryttävä seikkailu kuin se oli alkuun (tai no sanotaan, että kun en ole yli 3kk käynyt kaupassa, niin mahtaa se aikamoinen seikkailu olla taas ensimmäisillä kerroilla). Jalkakäytävien olemassaolo ei herätä suurta kiitollisuutta, eikä autolla ajo nosta pulssia ääripäähän. Uima-allaskin tuntuu normaalilta ja asiaankuuluvalta, vaikka siitä olenkin todella onnellinen. Se että roskat haetaan oven takaa on ihan normaalia (kuka nyt roskikselle jaksaisi kävellä) ja se, että ollaan ainoita ulkoilijoita sade/lumisade/jääkeleillä ei herätä enää tunteita suuntaan tai toiseen. Arki on astunut vahvasti kuvaan.

Suurimpia vastoinkäymisiä olivat syksyn jatkuvat sairastamiset. Jossain kohtaa alkoi tuntua siltä, että tekisi vain mieli luovuttaa. Jos ottaisi tyttären kotikouluun, niin sairastaminenkin loppuisi. Ja kun kotikoulusta sitten tulikin totta (hyvä, että sekin kortti tuli käännettyä) tajusin, ettei minusta ole kotikoun opettajaksi pitkällä tähtäimellä. Tajusin myös, että tyttäreni oikeasti viihtyy koulussa todella hyvin ja hänellä on siellä kiva kaveriporukka ja kannustavia opettajia. Odotamme molemmat innolla koulun alkua ja toivomme, että normaaliin palataan jälleen syyskuussa. Sinne hän solahti, amerikkalaiseen koulumaailmaan, paljon paremmin kuin uskalsimme ikinä toivoa.

Kyllä me kaivataan myös Suomea, eniten tietysti läheisiä, mutta välillä tuntuu, että olisi aika siistiä puhua suomea, hoitaa kaikki asiat ihan sillä omalla kielellä, eikä miettiä vaikka ennen lääkäriin menoa mitä mahdollisia uusia sanoja voi tarvita. Tai että ruokakaupassa myytäisiin juuri sitä herkkua mitä tekee mieli. Välillä huonona päivänä kaipaa sitäkin, ettei kukaan tervehdi ja hymyile, vaikka se kyllä saa heti paremmalle tuulelle, kun ohikulkija tervehtii. Luontoa ei ole ollut erityisesti ikävä, sillä sitä meillä on tarjolla ihan omasta takaa ja kuinka monipuolista luontoa ja eläimiä täältä löytyykään, olen aivan ihastunut meidän metsäretkiin. Julkiset kulkuvälineetkin olisi aika mukavia, mutta onneksi autoilu sujuu jo kivasti itseltäkin.

Positiiviset vie ehdottomasti voiton tässä vertailussa. Jos ei koronan aiheuttamaa epävarmuutta ja poikkeustilaa lasketa, niin vuosi on mennyt todella hyvin. Kokonaisuudessaan paremmin kuin ajattelin. Ja tuntuu siltä, että olemme juuri siellä, missä meidän kuuluukin olla. Siitä on kutakuinkin tasan kolme vuotta, kun kävimme ensimmäisen kerran lomamatkalla Floridassa ja lentokoneessa sanoin miehelle, että joko me tykätään Amerikasta niin paljon, että halutaan muuttaa sinne tai sitten ei tykätä ollenkaan, eikä mennä enää käymään toiste. Voitte päätellä miten on asian laita.

Mulla on ollut mielessä toteuttaa haastattelu tyttärelle siitä miltä hänestä tuntuu asua täällä. Vastaukset sain hyvinkin napakasti, niinkuin kymmenenvuotiaalta voi olettaa (varsinkin kesken tärkeän askartelun).

Mikä on parasta täällä? On lämmintä ja kivoja kavereita.

Mitä kaipaat Suomesta eniten? Kaikkia sukulaisia ja ruokia.

Mikä on erilaista täällä verrattuna Suomeen? Täällä ei ole paljon kävelyteitä, ruoka on erilaista.

Mitä toisit tänne Suomesta? Mummit ja papan.

Mitä ruokaa kaipaat Suomesta? Karjalanpiirakoita, vihreitä kuulia ja Kotipizzaa.

Mikä on lempiruokasi Amerikassa? Hot dog ja grillattu maissi, äidin tekemät quesadillat ja sushi.

Missä syöt mieluiten (jos ei kotona)? Taco Bell, KFC, Arby’s

Mikä on ollut mielenkiintoisin paikka, jossa olet käynyt USAssa? Ehdottomasti Las Vegas.

Mitä aiot tehdä ensimmäiseksi Suomessa? Syön varmaan Kotipizzaa.

Mitä eroa on Amerikkalaisessa ja Suomalaisessa koulussa? Täällä on koulubussi, yksi lyhyt välitunti päivässä ja omat eväät lounaalla.

Mikä meidän kodissa/asuinalueessa on parasta? Isot huoneet, kokolattiamatto ja uima-allas.

Ihanaa kesäkuun alkua toivotellen,

allekirjoitus