Synttärilahja itselle – miksei?

Mä uskon vahvasti itsensä palkitsemiseen. Lahjojen antaminen muille on mukavaa, niin miksei se olisi kivaa myös itselle. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka mulla on tapana ostaa lahja itselleni niin jouluna kuin synttärinäkin. Olen tehnyt useita isompia sisustushankintoja juuri niihin aikoihin ja ajatus taustallakin on selkeä – minusta on mukavaa palkita ja muistaa myös itseä. Tähän liittyy vähän enemmänkin filosofointia, sillä lahjat hankin aina kirppiksillä tienatuilla rahoilla, sekä lahjaksi saaduilla rahoilla. Nämä yhdistämällä voi toteuttaa mukavasti sisustushaaveita. On myös jo itsessään palkitsevaa, kun isosta määrästä itselle turhaa luopumalla saa tilalle jotain, mistä on pitempään haaveillut.

Joku ehkä muistaakin viime vuotisen synttärilahjani, sillä silloin meille kotiutui kuvissakin näkyvä ja pitkään haavelistalla keikkunut Louis Puolsenin AJ lattiavalaisin. Myönnän, että valaisimet ovat heikkouteni ja valaisinhan sieltä kääreistä paljastui tänäkin vuonna. Monenlaisia tunteita herättävä Flos Gatto valaisin ehti sekin pyöriä mielessä pitkään. Mies ei lämmennyt alkuun tälle valaisimelle lainkaan, mutta nähtyään sen livenä ymmärsi mikä siinä viehättää. Valaisin pääsi hyvälle paikalle (odottamaan muuttokuormaan pääsyä) ja se valaiseekin aivan ihanasti lukunurkkausta. Tämä olisi voinut olla tässä ehdottomasti pitempäänkin!

Olisi kiva kuulla onko sulla tapana ostaa itselle lahjoja synttärinä tai jouluna? Onko siinä jotain ajatusta taustalla miksi tai miksei?

Mukavaa keskiviikkoa toivotellen,

allekirjoitus

Muutto mielessä – miten pienellä määrällä selviää pari kuukautta?

Jos viime viikonloppu tuli vietettyä varastoa läpikäyden ja vanhoja papereita (ja jopa valokuvia) silputen, niin tämä viikonloppu menee ihan eri tunnelmissa. Eilisilta vietettiin viihdyttävässä Disney on Ice -showssa ja sydäntä lämmittää, että tytär lähti sinne edelleen jännityksen ja ilon sekaisin tuntein, onneksi ei tarvitse koko ajan olla niin iso tyttö. Tälle päivälle riittää myös ohjelmaa kodin ulkopuolella, mikä tekee kyllä todella hyvää tähän väliin.

Täällä päässä riittää tekemistä, toki ihan arjen pyörityksessä, mutta myös tulevaan muuttoon liittyvissä asioissa. Edelleen tuntuu siltä, että selvitettäviä asioita tupsahtaa eteen joka päivä. Lisäksi saamme (tai tässä tapauksessa mies saa) tulevan kotimme avaimet vihdoin huomenna! Pääsen onneksi virtuaalikierrokselle facetimen välityksellä, vaikka mieluiten toki olisin paikalla mukana. Mikä kuitenkin tärkeintä, saamme viimein mittoja tulevasta kodista ja selviää sekin mahtuuko suunnittelemani huonekalut paikoilleen, aika tärkeää tietoa tulossa! :D

Edessä olisikin tärkeitä päätöksiä sen suhteen milloin meidän muuttokuorma eli kontti lähtee matkaan. Muuttokuorman saapumiseen määränpäähän luvattiin aikahaarukka 6-8 viikkoa, joista kuulemma jälkimmäinen lähempänä totuutta. Niinpä on pian päätettävä kuinka pitkään asumme täällä päässä ilman suurinta osaa omaisuudesta ja kuinka pitkään taas jaksamme uudessa kodissa odottaa tulevia tavaroita. Ei lopulta mitään pieniä päätöksiä, sillä näillä näkymin meille tänne päähän jää käyttövaatteiden lisäksi (työ)pöytä, sänky, osa sohvaa, kattovalaisimet ja joitain mattoja. Uuteen kotiin mies kävi tilailemassa sängyn ja sohvan eilen, joten uudessakaan kodissa ei onneksi tarvitse ihan tyhjän päällä elellä.

Ihan mielenkiintoista miettiä kuinka pienellä varustuksella tulemme toimeen pari kuukautta. Se mitä muuttokuormasta jää pois on nimittäin mahduttava kahteen matkalaukkuun tai myytävä pois. Olisikin osattava tehdä oikeita valintoja niin vaatteiden kuin päivittäin tarvittavien asusteiden, kenkien ym. suhteen. Sekin mietityttää, kuinka kivaa on sitten purkaa ne omat tavarat uudessa kodissa askeettisen vaiheen jälkeen – vai ahdistaako tavarapaljous?

Mutta niitä tulevan kodin mittoja, niitä odotan todella kovasti! Pian siis luvassa suunnitelmia eri huoneiden sisustuksiin, pitäkäähän peukkuja, että mukaan lähtevät huonekalut mahtuvat niille suunnitelluille paikoille!

Ihanaa viikonloppua toivotellen,

allekirjoitus

Mantereen vaihtajan mietteet

Päivät katoavat vauhdilla ja tekemistä riittää, blogin päivitys jää usein haaveasteelle muiden kiireiden alla ja se jos mikä harmittaa. Tänä aamuna heräsin aiemmin kuin normaalisti, mikä ei sinänsä ole ihme, en ole vielä tottunut tähän uuteen arkeen, jossa mies asuu toisella mantereella. Herkimmin reagoin muutoksiin juuri univaikeuksina ja onneksi nyt takana on pitkä hyvä kausi, josko pääsisin siihen taas kiinni pian. Meillä siis elellään ensimmäistä viikkoa kaukoperheenä ja myönnettävä on, että alku ei ole ollut helppo. Toisaalta tälle viikolle sattui myös ulkopuolisia yllättäviä tekijöitä, jotka eivät liity miehen lähtöön millään tavalla, mutta aiheuttivat lisää harmaita hiuksia.

Raivaaminen ja karsiminen on tässä vaiheessa avainsanoja ja jokaiselle illalle riittää hommaa jonkinlaisessa tavaroiden läpikäynnissä. Seula on aika tarkka, sillä en halua mukaan mitään turhaa (sitähän kuitenkin väkisinkin tulee), sillä kuten taisin jo aiemmin mainita, niin mitään ylimääräistä säilytystilaa meillä ei tule uudessa kodissa olemaan, vaikka vaatehuoneita on nopeasti laskettuna neljä. Niinpä olen näpytellyt pieniä vaatteita ja muuten meille turhaksi jäävää tavaraa nettikirppiksille oikein urakalla. Jotta tasapaino säilyisi olen myös hankkinut muuttokuormaan edellisessä postauksessa esitellyn uuden kaapin lisäksi myös muuta, esimerkiksi uuden peiton halusin hankkia täältä, että saan ihanat pellavalakanat mukaan ja käyttöön, samoin kävi tässä vaiheessa tyynyjen kanssa, jatkossa täytyy toki miettiä tätäkin uudelleen, mutta kun kerran muuttokuormaan mahtuu…

On jännää huomata miten kaiken konkretisoituessa ajatukset heittelevät laidasta laitaan ja välillä odotan lähestyvää muutosta kauhunsekaisin ajatuksin tyyliin ”Mitä oikein tuli tehtyä? Meillähän oli kaikki hyvin näin.” toiseen ääripäähän ”Olisipa muutto jo ohi, en malta odottaa seikkailun alkamista.” Koitan realistin tavoin muistutella itselleni, että arki se on arkea uudella mantereellakin – ja vieläpä haastavampaa sellaista. Mielessä pyörii tuhansia pieniä asioita, joita ei kotimaassa itsestäänselvinä tule edes käyneeksi mielessä. Esimerkkinä tuleva roskien keräys, tulevassa kodissa roskat haetaan ovelta kuutena päivänä, entäs sitten se yksi päivä? Minne roskat viedään, jos niitä sattuu tulemaan? Minne viedään pahvit ym. Miten kierrätän pieneksi jääneet vaatteet? Enimmäkseen kuitenkin huolta aiheuttaa salmiakin saanti, onneksi sain vinkin eräästä ryhmästä ja tilailen jatkossa salmiakkini Amazonin kautta. Heh.

Jos aiheeseen liittyen herää postaustoiveita, niin laitelkaa ihmeessä kommenttiboksiin viestiä.

Ihanaa talvista torstaita toivotellen,

allekirjoitus