Kaikkea sitä kokeillaan eli hiustenvärjäys Kool-Aid jauheella

Mistäpä sitä saisi hyvä-äiti pisteitä paremmin kuin yhdeksänvuotiaan hiustenvärjäyksestä? Meillä on hinguttu turkooseja raitoja (tai mieluiten koko hiuspehkoa) jo ties kuinka kauan. Tänne muutto ei ainakaan hillinnyt toivetta, sillä yllättävän monella kaveripiirissä on ”jotain väriä” hiuksissa. Tutustuin hiukan asiaan ja nopeasti selvisi, että täkäläiset lapset ja vähän vanhemmatkin käyttävät Kool-Aid juomajauhetta hiusten värjäämiseen. Sairastupaa pitäessäni tutustuin aiheeseen useamman YouTube-videon ja blogipostauksen verran ja eräänä päivä lupasin tyttärelle, että voidaanhan me testata sitä hiusten värjäystä.

Niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen. Vasta neljännestä kaupasta löytyi sopivat jauheet, sillä värillä on väliä, todellakin! En missään nimessä halunnut koko hiusta värjätä, joten päädyimme dippaamaan hiusten latvat väriaineeseen. Värjäyksen kestosta on hiukan eriäviä mielipiteitä, toisten mukaan väri kestää kuukaudesta pariin kuukauteen ja joidenkin mukaan värjäys on pysyvä. Itsessään värjääminen on nopeaa ja helppoa, siihen tarvitaan väriainepusseja, vettä, sekä mitta, kattila, vanha (tai tumma) pyyhe ja kertakäyttöhanskat.

Näin värjääminen yksinkertaisuudessaan etenee:

 Sekoita 3-5 pussia Kool-Aid jauhetta 1kupilliseen vettä ja kiehauta vesi. Värin tummuutta voi säätää jauheen määrällä, meillä käytettiin 4 pussia, sillä tyttärellä on keskitummat hiukset ja halusimme, että väri erottuu.

Kaada seos kuumaa kestävään astiaan ja anna jäähtyä pari minuuttia. Hiukset kannattaa olla ponnarilla, joko yhdellä takana tai molemmilla sivuilla, jolloin tarvitset kaksi astiaa. Meillä valikoitiin päälle vanha maalauspaita ja harteille vielä musta pyyhe.

Aseta hiukset astiaan, hiuksia kannattaa erotella toisistaan ja nostaa pois astiasta pari kertaa, että väri tarttuu joka puolelle.

Hiuksia pidetään astiassa minimissään kymmenen minuuttia, jonka jälkeen ne puristetaan kuivaksi ja painellaan esim talouspaperiin ylimääräinen väri. Meillä annettiin hiusten olla 20 minuuttia, sillä värin haluttiin erottuvan tummissa hiuksissa.

Kun hiukset ovat kuivuneet täysin, ne pestään normaalisti ja annetaan kuivua.

Sellainen hiustenvärjäyskokeilu meillä siis, olin yllättynyt, että väri tarttui näinkin hyvin ja on selvästi huomattavissa. Vaaleissa hiuksissa väri tietenkin näyttäytyy mahdollisimman oikeana eli sen värisenä, miltä se veteen sekoitettuna näyttää. Samalla menetelmällä testataan kuulemma toista väriä, kunhan tästä on päästy (eli luultavasti joudutaan leikkaamaan latvat ennen uintikauden alkua). Sitten syksyllä, kun ei uida enää, voidaan testailla vaikkapa violettia. :D

Kivaa keskiviikkoa toivotellen,

allekirjoitus

PS. Täällä on muuten monissa kouluissa kielletty hiusten värjääminen muilla kuin luonnollisilla sävyillä.

Kurkistus kauppakassiin

Mulle on tullut Instagramin puolella kyselyjä meidän ruokaostoksista, ruokakaupoista ja miten syömistottumukset on muuttuneet tänne USAan muuton jälkeen. Aiheeseen on pitänyt tarttua monta kertaa, mutta se oleellinen eli kuvat on puuttuneet. Mikähän siinä onkin, että vaikka kuinka päättää kauppaan lähtiessä kuvata ostoskoria ja kaupan hyllyjä, niin siinä se sitten matkan varrella unohtuu, kunnes huomaa, että taas jäi kuvailut ensi kertaan. Nytkään ei valitettavasti ole kaupasta kuvia, mutta tadaa, kotiin tullessa muistin asian ja sentään kuvasin teille kauppakassin sisällön, jee!

Tähän kyseiseen kauppareissuun meni reilu 93$ (noin 84€), kuvasta puuttuu mun ja tyttären sushilounas, joka verotti kokonaissummaa peräti 18$ verran. Huomaatte varmasti myös, että tästä kuvasta puuttuu monta oleellista juttua, kuten leipä, jugurtti, levitteet, kananmunat ym. Olen jo aiemmin kertonutkin, että käytämme pääasiassa kolmea eri ruokakauppaa joka viikko. Nämä kyseiset ostokset ovat meidän suosikkikaupasta Wegmansilta, josta haetaan yleensä vihannekset, kasvikset, hedelmät, liha, kala ym. Wegmansia voi verrata vaikkapa Stockmannin Herkkuun, valikoima on monipuolinen ja tiskeistä löytyy valinnanvaraa, kaikki on tuoretta ja houkuttelevasti esillä. Myös kukat ostan usein juuri Wegmansilta, sillä täällä sijaitsee erillinen kukka/kasviosasto. 

Minä olen se, joka pääasiassa meillä kokkaa jo ihan senkin takia, kun olen päivät kotona. Ei ole mikään salaisuus, että en pidä ruuanlaitosta ollenkaan, teen sitä lähinna pakon edessä, koska haluan, että syömme koko perhe terveellisesti. Tytär ja mies ottavat lounaaksi valmistamani eväät, sillä kummallakin vaihtoehdot ovat helposti niitä vähemmän tervellisiä, jos söisi töissä ja koulussa. Mikäli tyttären koulun ruokalista kiinnostaa, niin olen aiemmin sivunnut aihetta täällä. Välillä valmistan kaikille meille kolmelle eri ruuat, mutta useimmiten syömme miehen kanssa samaa ruokaa ja teen tyttärelle hänen suosikkeja – koulupäivät ovat pitkiä ja haluan olla varma, että hän myös syö eväänsä. Tytär usein valittaakin, että hänellä on paljon enemmän syötävää kuin luokkakavereilla, joilla saattaa olla eväänä leipä ja pari keksiä tms.

Oikaisen siinä, missä se ei ole niin haitallista eli esimerkiksi ananakset ja vesimelonit ostan valmiiksi pilkottuina. Näin saan niitä helposti molempien eväiksi ja välipaloiksi. Nyt, kun löysin innostukset smoothieihin, niin teen itselleni viikoksi annokset valmiiksi pakastimeen ja se helpottaa arkiaamuja. Meillä saatetaan turvautua myös valmiiseen, se tapahtuu usein maanantaisin ja tiistaisin, kun koulun jälkeen on kiire harrastuksiin. Tällä kertaa mukaan tarttui paikanpäällä valmistettuja kananugetteja ja lohkoperunoita. Arvatkaa montako kertaa on ollut ikävä Saarioisten pinaattilettuja kiirepäivänä…

Voin helposti todeta, että koko perheen marjojen, hedelmien ja kasvisten syönti on lisääntynyt tänne muuton jälkeen. Hedelmät ovat maukkaampia ja ympäri vuoden edullisempia. Eivät ne varsinaisesti halpoja ole täälläkään, mutta mielellään tulee ostettua paljon niitä, sillä tiedän, että kaikki syödään viikossa ja kuvassa ei tietenkään ole kaikki hedelmät/vihannekset mitä meillä menee. Totesin tuolla aiemmin, että en välitä ruuanlaitosta ja se näkyy siten, että perjantai-iltaisin vietämme usein pizzailtaa eli haemme vakkaripaikasta pizzan. Viikonloppuisin en yksinkertaisesti laita ruokaa (paitsi sunnuntaina seuraavalle viikolle), niinpä testailemme uusia ravintoloita tai valitsemme yhteisiä suosikkeja viikonlopun ruokailuun. Luin jostain tutkimuksen, jonka mukaan täällä paikalliset söisivät 3-4 kertaa viikossa ulkona, veikkaan, että se on aika paljon enemmän kuin perusperheessä Suomessa. Riippuen ravintolasta annokset saattavat olla niin isoja, että niistä voi syödä myös toisen aterian kotona ja onkin hyvin yleistä, että ravintolasta lähdetään take out-rasian kanssa kotiin. Ravintoloista kirjoittelen ehdottomasti ihan oman postauksen, täytyy vain muistaa kerätä sitä kuva-aineistoa, ettei ole ihan kuivaa luettavaa.

Ehdottomasti eniten ikävöin Suomesta ruisleipää. Alan olla aika kypsä paikalliseen vaaleaan ”pullaan”. Lidlistä löytyy onneksi vähän kivempia vaihtoehtoja, jotka myös maistuvat hyvälle ja olenkin nyt alkanut pakastaa viikoksi leivät, ettei tarvitse käydä tekemässä ”pullaostoksia” keskellä viikkoa. Söin arkena kasvispainotteisesti töissä ja Suomessa on monipuolinen valikoima kaikkea siihen sopivaa, kun halusi nopean aterian. Täällä en ole Mifujen ym. kaltaisiin puolivalmiisiin törmännyt. Meni myös pitkään löytää ”se oikea” omenamehu, mutta onneksi se löytyi ja saan taas tehtyä omena-vesilitkua, jota tykkään juoda.

Niin ja se tärkein meinasi unohtua; mitä söimme tällä viikolla lounaaksi. Uskotteko, jos kerron, että tuo grillikana riitti kolmelle kolmeksi lounaaksi? Riittihän se, lisukkeena ihanan ystävän vinkkaamaan rice-a-roni risottoa, niinkuin sitä kutsumme ja paljon erilaisia paahdettuja tai keitettyjä kasviksia (vihreitä papuja, paria eri paprikaa, kesäkurpitsaa). Ja loppuviikon päivät syödään miehen kanssa fetatomaattipastaa, tyttärelle oli onneksi pari annosta makaronilaatikkoa pakkasessa hätävarana. Ja hei, huomenna on taas perjantai ja mun keittiövuoro loppuu, jee!

Tykkäätkö sinä laittaa ruokaa? Heräsikö jotain kysymyksiä liittyen ruokiin tai meidän kauppakassiin?

Ihanaa loppuviikkoa toivotellen,

allekirjoitus

PS. Niin ja noi Popcornersit, ne on aivan taivaallisia, yleensä piilotan pussin, ettei muut syö niitä…

Postikortteja Puerto Ricosta

Vaikka joulu ja uusivuosikin on jo hyvän matkaa takanapäin, niin en malta olla dokumentoimatta tänne pientä palaa taannoisesta Puerto Ricon reissustamme. Reissun ajankohdaksi valikoitui joulu ja vuodenvaihde ihan siitä syystä, että täällä ainoa pitempi loma koulusta ajoittuu kesän lisäksi joulun aikaan. Koulun puolelta toive on, että reissut ajoitetaan loma-aikoihin, joita ei sitten kuitenkaan juuri ole. No onneksi matkailukin menee hyvin oppimisen kannalta, jos siihen niin suhtautuu…

Loman pääantia oli rentoutuminen ja yhdessäolo. Säät suosivat paljon paremmin kuin olin osannut kotoa käsin varautua ja lämpötila pysyi myös illalla sopivan lämpöisenä. Meidän majoitus oli lähellä kuuluisaa El Yunquen sademetsää, joka onkin ehdoton vierailukohde saarella pistäytyessä. Hotellimme oli auennut vain joitain kuukausia aiemmin uudelleen vuoden 2017 hurrikaanin jäljiltä ja kaikki olikin käytännössä uutta. Hurrikaanin jälkiä oli edelleen esimerkiksi juuri sademetsässä, jossa osa reiteistä oli suljettuina kunnostuksen vuoksi.

Vaikka pääosa lomasta meni rannalla ja altaalla leppoisasta olosta nauttien, niin vierailu sademetsään, jossa pääsi uimaan vesiputoukseen oli aivan unohtumaton kokemus. Onneksi olimme aamuvirkkuina liikkeellä jo seitsemältä, sillä paluumatkalla aamupäivällä vastaan tuli jonoittain autoja, eipä olisi päässyt polskimaan enää silloin omalla porukalla.

Kävimme myös pääkaupunki San Juanin vanhassa kaupungissa, joka muistuttaa paljon Eurooppalaisia pikkukaupunkeja värikkäine taloineen. Kaunis historiallinen kaupunki oli helppoa ottaa haltuun kävellen ja vaikka päivä oli paahtavan kuuma, niin meren läheisyys takasi onneksi mukavan kokemuksen kaikesta kävelystä huolimatta.

Meiltä lentää Puerto Ricoon vain reilun kolme tuntia, joten tuntui ihmeelliseltä päästä viileästä tropiikkiin noin lyhyessä ajassa. Puerto Rico on Amerikan territorio, joten matkustaminen sinne oli täältä myös helppoa, kun osa maahantulovirallisuuksista jää tämän takia välistä. Itselläni ei ollut juuri muita odotuksia kuin aurinkoa ja lämpöä lomalta, mutta postikorttimaisemissa muistui nopeasti mieleen miksi Karibia onkaan niin ihana ja miksi sinne on ehdottomasti päästävä taas uudelleen, nyt kun se on niin lähellä.

Tämä oli sellainen loma, jonka olisi toivonut vain jatkuvan ja jatkuvan, se kertonee jotain loman ja kohteen onnistumisesta. Arjessa ollaan oltu kiinni jo heti vuodenvaihteesta lähtien, joten nyt lienee aika alkaa suunnitella seuraavaa reissua. Vähäiset vapaat on käytettävä huolella ja viisaasti… Ihanaa torstaita toivotellen,

allekirjoitus