Pumpkin patch

Moni paikallinen on sanonut, että syksy on paras vuodenaika täällä Marylandissa. En ole koskaan ollut itse syksyihminen – syksy nyt vielä on menetellyt, mutta kun tietää, että sitä seuraa pitkä, kylmä ja pimeä talvi, niin olen niputtanut erityisesti loppusyksyn tuohon samaan kategoriaan; pakollinen paha. Ensimmäiseltä syksyltä täällä odotin kurpitsahulluutta, halloweenia ja Thanksgivingiä. Syksy on osoittanut olevansa niin paljon enemmän nyt jo.

Näin suomalaisittain syyskuusta en edes puhuisi täällä syksynä, sillä lämpötilat huitelivat helteissä suurimman osan kuuta. Syksyhän alkaakin täällä virallisesti 23.9. eli eivät ehkä paikallisetkaan miellä syyskuuta vielä varsinaiseksi syksyksi. Nyt lokakuussakin ollaan saatu vielä nauttia ihanan lämpimistä shortsipäivistä, mutta joukkoon mahtuu myös epävakaisempaa säätä. Tämän huomaa helposti jo peräkkäisten päivien aikana, kun eilen oli +26 astetta ja aurinko paistoi ja tänään lämpötila näyttää +14 ja on harmaan pilvinen päivä. Lämpötilat vaihtelevat siis aika laajalla skaalalla ja mieleen tuli myös, että alkaisi ehkä olla aika hankkia tyttärelle kumisaappaat tai ainakin vedenpitävät kengät tennareiden tilalle…

Mutta se näistä meidän syyssäistä ja hypätään kuvien aiheeseen, nimittäin viime viikonloppuna vihdoin pääsimme pumpkin patchille ja katsomaan mitä kaikkea täkäläinen syysmeininki parhaimmillaan on. Ajoimme jo aamusta läheiselle maatilalle, jossa oli täysi meno päällä. Olen aina halunnut kokeilla corn maze sokkeloa eli maissipellolle tehtyä labyrinttia ja vähän ensin naureskelin, että täällähän on merkityt polut. Nauru kyllä hyytyi jossain vaiheessa, kun sokkeloa vain jatkui ja jatkui ja kiersimme kehää auringon paahtaessa. Matkan varrella oli tehtäviä, joita tytär suoritti innoissaan ja lopulta tunnin labyrintissa hortoilun jälkeen pääsimme oikeaa reittiä ulos maissisokkelosta. 

Labyrintti otti sen verran koville, että päätimme tutustua farmin omaan tarjontaan ja ostimme ehkä herkullisimpia donitseja, joita olen koskaan syönyt, näihin omppudonitseihin oli käytetty farmin omista puista kerättyjen omenoiden mehua. Kotiinviemisiksi lähtikin pari hillopurkkia ja juuri poimittuja omppuja. Tauon jälkeen oli aika nousta traktorin kyytiin ja suunnata kurpitsapellolle. Istuimme heinapaalien päällä matkan ajan ja oli kyllä aika huippu kokemus päästä keskelle peltoa valitsemaan juuri ne omat kurpitsat. Päädyimme yhteen isoon kurpitsaan ja takaisin maatilalle päästyä kurpitsa punnittiin ja käytiin maksamassa.

Meillä oli aivan tosi kiva päivä ja oli hauskaa päästä katsomaan kunnon amerikkalaista ajanvietettä. Iltapäivästä nimittäin maatilalla oli jonoa ihan joka paikkaan eli onneksi olimme hyvissäajoin liikkeellä. Ihmiset ostivat hurjia määriä kurpitsoja, meille riitti vähän vähempi, vaikka kotona tytär kyllä laskeskeli, että meiltäkin löytyy jo 17 kurpitsaa! Onko siellä muita kurpitsoihin hurahtaneita?

Mukavaa syysviikon jatkoa toivotellen,

allekirjoitus