Uusi asukki olohuoneeseen

Ehdin muutosta asti etsiskellä tarpeeksi isoa kasvia meidän olohuoneeseen, mutta en löytänyt sellaista sitten millään. Pienempiä viherkasveja kyllä löytyi, mutta ei mitään lähellekään tarpeeksi suurta. Tällä viikolla viimein tärppäsi, kun olimme ihan muilla asioilla rautakaupassa. Ilmeisesti olin vain ollut liikkeellä väärään aikaan ja kesällä myynnissä on luonnollisesti enemmän kukkia ja ulkokasveja. Sain tämän jättiläisen mukaani ja se on kyllä juuri sitä mitä olin tähän tilaan kaivannutkin. Seuraava haaste on saada se pysymään hengissä…

Monenlaista sisustusviritelmää on tällä hetkellä menossa tai suunnitteluasteella. Viime viikolla poikkesimme paikallisessa kivikeskuksessa, jonka marmoriosastolla meinasi pää mennä pyörälle. Mikäli projekti etenee, niin kerron ilman muuta lisää aiheesta. Lisäksi työnalla on jälleen yhdet verhot, en ole vain varma laitanko verhotangon työhuoneeseen vai olohuoneeseen… Luonnollisesti verhojen paikkakin määräytyy kunhan saan päätettyä kummassa tarve on akuutimpi. 

Eniten odotan kuitenkin, että saamme autotallin askartelunurkkauksen valmiiksi nyt viikonlopun aikana. Joku saattoi nähdä IG stories puolella, kun järkkäilimme autotallin kuntoon hyllyineen kaikkineen ja nyt pääsemme jatkamaan rakentamalla sinne pitkän työpöydän, jossa sitten voi viedä eteenpäin kaikkia kivoja projekteja. Ihan ensimmäisenä listalla on tyttären nukkekoti, jonka hän aikoo itse maalailla. 

Nyt kuitenkin toivottelen ihanaa syysviikonloppua!

allekirjoitus

Syksyn merkkejä ilmassa

Tännekin on syksy hiljalleen saapunut, ei kylläkään siinä perinteisessä mielessä kuin Suomessa. Syksyyn yhdistyy mielessä verkkaisesti pimenevät illat, sekä epävakaat ja viileät säät. Syksy ei ole aiemmin ollut mikään lempivuodenaikani, mutta täytyy sanoa, että jos syksy on tällainen kuin täällä, niin eipä ole mitään valittamista. Säät ovat pääasiassa jatkuneet yhtä lämpöisinä kuin aiemminkin, syksyn tulon huomaa putoilevista lehdistä ja viilenevistä illoista. Myös pimeys laskeutuu huomattavan nopeasti ja aiemmin kuin kesällä.

Ensimmäiset merkit syksyn tulosta olivat kauppoihin ilmestyvät Halloween koristeet ja kurpitsat. Niitä on ehditty nyt jo ihastella (ja kauhistella) useamman viikon ajan. Meillekin on tiensä löytänyt koristekurpitsoja ja tytär laittoi huoneensa koristelut jo viikko sitten kuntoon. Hän jaksaa tutkailla kauppojen lisääntyvää Halloween tarjontaa ahkerasti ja mikäs siinä, erityisesti näin ensi kertaa tähän vuodenaikaan täällä jaksan itsekin innostua koristeiden suurreellisuudesta. On oikeastaan aika kiva ajatus, että kun juhlitaan, niin juhlitaan sitten kunnolla, arkeahan riittää kyllä tarpeeksi.

Meidän on tarkoitus mennä Pumpkin Patchille ja valita oma kurpitsa kaivertamista varten suoraan pellolta. Olimme sen verran innoissamme, että olisimme jo viime viikonloppuna halunneet mennä testaamaan hayridea ja ottamaan kuvia kurpitsoista, mutta onneksi huomasin ennen lähtöä, että tätä täytyy odottaa kuun loppuun, jolloin alkaa varsinainen sesonki täällä meidän lähialueilla. Täytyy siis vielä malttaa mielensä ja tyytyä näihin koristekurpitsoihin.

Mukavaa syysviikon jatkoa toivotellen,

allekirjoitus

Arjen aloitus uudessa kotimaassa

Eteiskuvien myötä ajattelin kirjoitella teille hiukan meidän kaikista jännittävimmästä viikosta täällä uudessa kotimaassa. Siitä lähtien kun varmistui, että muutamme tänne Marylandiin jännitimme miehen kanssa eniten tyttären tulevaa koulutaivalta ja sopeutumista tänne. Kesäloma oli meillä historiallisen pitkä, olimme tyttären kanssa lomalla kolme kuukautta ja siinä ajassa ehti tottua meidän omaan arkirytmiin ja odottaa niitä yhteisiä vapaita, kun mieskin on vapaalla. Tähän kaikkeen tuli muutos tiistaina, kun tytär aloitti paikallisen koulun muiden lomiltapalaajien mukana.

Täytyy myöntää, että minulla oli pala kurkussa joka kerta, kun mietin tulevaa koitosta ja kouluaamuna oli koko porukalla perhosia vatsassa. Onneksi mies pääsi mukaan koululle ensimmäisenä päivänä, joten oli helpompi olla jäämättä kurkkimaan pihalle, hah. Kouluun sisälle ei ole asiaa vanhemmilla, vaan lapset iästä ja kielitaidosta huolimatta jätetään ovelle. Onneksi tyttärellä oli alkujännityksen jälkeen sujunut päivä paremmin kuin uskalsimme toivoa ja kavereitakin jo löytyi. Tuntuu myös kivalta, että uudet kaverit ovat kovin avuliaita ja auttavat missä pystyvät, sillä opettajalla ei ole aikaa keskittyä yhteen lapseen isossa luokassa. Ja onneksi tuolta tyttäreltä löytyy sisua, jolla puski läpi varmasti vaikean ja vaativan ekan päivän. Seuraavina päivinä kouluunlähtö onkin ollut jo helpompaa, kun on kavereita odottamassa.

Mielenkiintoinen keskustelu käytiin lounaasta heti ensimmäisenä päivänä. Päätin jo ajoissa pakata itsetehdyt eväät tyttärelle kurkattuani koulun ruokalistaa. Tytär ottaa lämpimän lounaan ja lisukkeeksi hedelmiä ym. mukaan kouluun. Moni kavereista tuo kotona eväät myöskin, mutta ne ovat kuulemma hiukan erityylisiä sisältäen suolakeksejä, keksejä ja jopa karkkia. Jollain sentään on jugurtti ja leipä mukana. Koulun mainostama terveellinen ja ravitseva lounas on vaihtelevasti pizzaa, nugetteja, nachoja jne. Onneksi ainakin toistaiseksi tytär on ollut tyytyväinen oikeasti ravitsevaan lounaaseen, sillä päivät ovat pitkiä ja tauot lyhyitä.

Täällä alkoi siis jälleen uudenlainen arki koko perheelle. Katsotaan miten tämä tästä muokkaantuu vielä, kun kaikki harrastukset alkavat parin viikon päästä.

Mukavaa syyskuun alkua toivotellen,

allekirjoitus